Hyvä puoluekokousväki,

Haluan puhua teille pari minuuttia eroksesta.

Eros on yksi kuudesta rakkauden lajista. Se on luonteeltaan pyrkivä. Se on intohimoa ja kaipuuta parempaa kohti.

Erosta käytetään yleisimmin kuvaamaan kahden ihmisen välistä intohimoista ja kaipaavaa rakkautta. Tällainen rakkaus voi kohdistua myös johonkin muuhun.

Politiikassa ja tieteenteossa on sama pohjavire ja se pohjavire on eros: intohimo parempaa maailmaa tai uutta tietoa ja maailman selittämistä kohtaan.

Vihreät on tehneet kunnianhimoista ja uskottavaa korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa. Me haluamme säilyttää tieteen autonomian, laadukkaan ja kaikille mahdollisen korkean koulutuksen lähtökohtiin katsomatta. Me emme puhu tieteen tärkeydestä vain vaalien alla.

Tämä on sivistynyt kansanliike, jossa ovat rinta rinnan insinöörit, historioitsijat, taloustieteilijät ja teologit.

Tieteentekijät saa liikkeelle eros totuudellisuutta ja tietoa kohtaan. Vihreässä liikkeessä meitä ajaa halu tehdä maailmasta parempi paikka. Kun tieteessä halutaan jättää jälkeen jotain joka on yhtä ihmissukupolvea pysyvämpää, vihreässä politiikassa pyrimme jättämään maapallon meidän jälkeemme tuleville hyvänä paikkana elää.

Sen ovat jälleen nämä puheet tänään ja eilen osoittaneet.

Uusi hallitus ei välitä tieteen autonomiasta ja väittää rankkoja leikkauksia uudistuksiksi.

Hallitus sivuuttaa sen, että tieteessä on kyse intohimosta ja pyrkimyksestä totuudellisempaan käsitykseen maailmasta. Se näkee korkeakoulutetut vain kyvykkäinä veronmaksajina.

Suomessa tarvitaan asennemuutosta, jotta tieteellä olisi itseisarvo. Vihreillä on hyvät mahdollisuudet olla sen muutoksen alullepanija. Koska hyvään pyrkivää rakkautta tämä maa kaipaa.