Kulttuuripolitiikkaa M.A. Nummisen kanssa?

M.A. Numminen sävelsi vuoden 1992 – syntymävuoteni – Lempäälän kunnalliskertomuksesta ja kuntasuunnitelmasta otteita lauluiksi. Täytyy sanoa, että strategiassa mainitut ”nauhataajaman hyödyntäminen”, ”kansainvälisten suhteiden” ja ”Tampereen läheisyyden hyödyntäminen” pitävät edelleen paikkansa. 

Silloinen kunnan viestintäsihteeri Pertti Hokkanen kirjoittaa esipuheessaan, kuinka ”Nummisestahan me emme pääse koskaan eroon.” Pitäisikö M.A. Nummista pyytää jälleen säveltämään tärkeimmistä päätöksistä laulut ja pyytää valtuutetut ne laulamaan?

Kun työskentelen kulttuurin parissa, kirjallisuuslehden päätoimittajana ja vapaana kirjoittajana, tuntuu kulttuuripolitiikka kunnissa jopa hieman hankalalta aiheelta. 

Välillä kulttuuripolitiikka tarkoittaa valtuutettujen hyväntahtoisia muraali-ideoita tai vähän kaavamaista puhetta prosenttiperiaatteesta. Prosentti riittää, ja valtuutettu on tyytyväinen, kun terkkarin seinälle tulee akvarelleja. Yhtä lailla taiteen kentällä toimivana en halua typistää kulttuuria vain hyvinvoinniksi tai hyötyvaikutuksiksi. 

Lempäälän kulttuurielämälle merkittävää on tietysti se, että olemme aivan Tampereen naapurissa.

Vaikka Tampere ja lähiseutu jäivät ilman vuoden 2026 kulttuuripääkaupungin statusta, uskon hyvän ohjelmakirjan pohjalta tehtävän työn tuottavan panostuksia kulttuuriin koko seudulla. Toivon, että esimerkiksi Piippokeskukseen suunnitteilla oleva Jaakko Ryhänen -sali etenee ja onnistuu.

Lempäälässä on paljon potentiaalia, kunhan korona hellittää. Ennen koronaa käynnistimme Hakkarin yhteisöjen talon suunnittelun. Uuden pääkirjaston porraskatsomoon sopii jos jonkinlaista kirjailijavierailua, keikkaa ja elokuvanäytöstä. Samoin kirjastossa on tiloja näyttelyille, soittamisen harjoittelulle ja pelaamiselle. Lempäälästä voisi hyvin tulla myös taiteilijoiden, tutkijoiden ja freelancereiden asuinpaikka, jolla on tarjota työtiloja kilpailukykyiseen hintaan. 

Eikä kyse ole vain uudesta kulttuurista, vaan avaamista odottavat teatterit ja kesäteatterit. Pohjoismaiden suurin punk-festivaali Puntala-rock palaa sekin toivottavasti jo vuoden 2022 kesällä.

Olen havainnut Lempäälässä välillä sellaistakin asennetta, että kulttuuri on kivaa, kunhan siihen ei käytetä kunnan varoja. Lempäälässä on ehkä enemmän haluttu rahallisesti panostaa ruumiin kulttuuriin, olkoonkin ettei urheilua ja kulttuuria ole syytä asettaa vastakkain.

Kokouksissa vedotaan välillä siihenkin, etteivät poliitikot ole taiteen asiantuntijoita. Eivät olekaan, mutta toisaalta me samat poliitikot päätämme myös taloudesta, terveydestä ja opetuksesta vaihtelevalla asiantuntemuksella.

Ehkä jonkinlaista kasvua tarvitaan tässäkin asiassa. Kulttuuripolitiikkakin on politiikkaa. Myös tapamme puhua vaikuttavat siihen, miten eri politiikan osa-alueisiin suhtaudutaan.

Kulttuuri on ollut koronan vuoksi vastatuulessa. Olen itsekin kritisoinut hallitusta väristä viis kulttuurin ahdinkoon ajamisesta. Vähintä mitä kuntatasolla voimme tehdä, on olla leikkaamatta esimerkiksi avustuksista, kirjastoista ja kulttuuriin menevästä rahoituksesta. 

Vielä parempi on pitää kirjastot ja kunnan tarjoama kulttuuri houkuttelevana, laadukkaana ja tulevaisuudeltaan turvattuna. Ehkä se on parempi päätös kuin soitto M.A. Nummiselle.

Kulttuuriala työllistää ja pitää myös talouden pyörät pyörimässä – vaikka nyt itse hyötyargumentointiin syyllistynkin. Kulttuuriin sijoitetut eurot maksavat itsensä reippaasti takaisin.