Lempäälän valtuusto ei päätä oppivelvollisuudesta tai sote-uudistuksesta – silti voimme yrittää hyötyä niistä.

Uudistuksia on helppo vastustaa, kun niistä ei tarvitse päättää

Sote-uudistus on vastatuulessa – nyt kokoomuksen johdolla vaihtoehdoksi esitetään resurssien lisäämistä kunnissa sote-palveluihin. Tämä tuskin toteutuu, vaikka uudistusta ei tulisi. Vaikka kaikki kunnat eivät tarvitse uudistuksia, paremmin pärjäävien kuntien ei pidä niitä torpata.

Ensin tehdään sote-uudistusta, sitten vastustetaan sitä

Jouduin hieman hieraisemaan silmiäni, kun Ylen ensimmäisessä puheenjohtajien kuntavaalitentissä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kommentoi, että mitään sote-uudistusta ei tarvita. Kuitenkin vielä kaksi vuotta sitten kokoomus oli Juha Sipilän (kesk) hallituksessa tekemässä sote-uudistusta, jossa oli pitkälti samoja elementtejä (kuten maakunnat uutena hallinnontasona), joita puolue nyt oppositiosta kritisoi.

Olen kuntapolitiikassa ollut kommentoimassa uudistuksen lakiluonnoksia useana vuotena ensin sote-lautakunnassa ja nyttemmin kunnanhallituksessa. Olkoonkin, että usein vastauksia sorvatessa on hiipinyt mieleen epäilys, liekö vastauksiamme edes ehditään lukea, kun uudistuksella on myös yhtä lailla ollut aina kiire. 

Molemmat edelliset kuntavaalit, joihin olen osallistunut, ovat olleet sote-vaalit. On mietitty, millainen on tuleva kunta ja miten sen rooli muuttuu. Koska haluan uskoa, että sote-uudistus edes joskus tulee, on muuttuvan kunnan tehtävien pohtiminen myös yksi vaaliteemoistani. Yksi tämän kauden luottamustehtävistäni, lähipalveluvaliokunta, pyrki vastaamaan siihen, miten kunnassa toteutetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä, kun soten oli tarkoitus siirtyä pois kunnan vastuulta hyvinkin pian viime kuntavaalien jälkeen.

Toisin on sitten monesti käynyt.

Liike Nytiä lukuun ottamatta jokainen eduskuntapuolue on ollut tekemässä sote-uudistusta hallituksessa. Siksi sote-uudistuksen suhteen kivenheittovuoroja on vähänlaisesti. Ennen tätä hallitusta yhtä moni kuin sote-uudistusta on yrittänyt, on myös siinä epäonnistunut.

Muutamassakin hyvässä radiokeskustelussa on käynyt ilmi, että sote-uudistuksella on karkeasti ottaen kaksi vaihtoehtoa. Joko uudistus aloitetaan jälleen alusta ja siten, että puolueet löytävät yli hallituskausien ulottuvan yhteisen linjan (josta ei toivottavasti taas joidenkin vaalien lähestyessä livetä). Tai sitten uudistus kannattaa tehdä nykyisellä pohjalla – ja korjata siinä havaittavia puutteita tulevilla hallituskausilla.

Jos veikata pitää, uskon jälkimmäisen saavuttavan nopeammin ja todennäköisemmin edes jonkinlaisen maalin.

Sote-uudistuksessa on kritisoitavaa

En väitä, etteikö sote-uudistuksessa olisi kritisoitavaa. Omat huolenaiheeni liittyvät siihen, missä määrin hallituksen uudistuksessa uudet hyvinvointialueet voivat tosiasiallisesti päättää palveluista ja investoinneista. Tämä tarvitsee demokraattisten toimielinten lisäksi aitoa budjettivaltaa – toisin sanoen omaa, verotuksella kerättyä ja valtionosuuksilla tasattua rahaa. Luultavasti myös hyvinvointialueita pitää olla tulevaisuudessa vähemmän.

Sote-uudistusta ei päätetä kunnissa, sekin on selvää. Kuntapolitiikassa sote-uudistusta tarvitsee toisinaan katsoa vähän eri vinkkelistä kuin valtakunnan politiikassa: Miten varmistamme, ettei uudistuksella tehdä tyhjäksi jo toimivia tapoja hoitaa ja palvella? Miten käy asiantuntemuksen esimerkiksi sosiaalihuollossa, jos työntekijä voi valikoitua laajalta hyvinvointialueelta yksilön tai perheen tilanteen tuntevan sosiaalityöntekijän sijaan? 

Paljon samaa kuin oppivelvollisuusiän nostamisessa

Näen sote-uudistuksessa ja hiljattain toteutetussa oppivelvollisuusiän nostamisessa paljon samaa. Molemmat vaikuttavat kunnan talouteen ja tehtäviin. Kumpaakaan uudistusta ei päätetä kunnanvaltuustoissa. Oppivelvollisuusiän nostaminen on jo päätetty ja sitä Lempäälässä toimeenpannaan, mikä ei kuitenkaan estä täkäläistä kokoomusta kirjoittelemasta ja puhumasta uudistusta vastaan näissä kuntavaaleissa. Molempien uudistusten osalta Lempäälä hyötyy vähemmän, sillä meillä koulupudokkaiden määrä on ollut vähäinen ja sote-uudistuksen osalta taas Lempäälä kasvukuntana luultavasti pärjäisi hyvin.

Petteri Orpon mukaan kuntien sote-ongelmat ratkaistaan lisäämällä resursseja, siis rahaa ja työntekijöitä, sote-sektorille. Luvassa pitäisi olla mukavat neljä vuotta: vasemmalla olevat puolueet ehdottavat lisäresursseja sote-sektorille ja kokoomus sitä kannattaa. En pidättelisi hengitystäni – vaalien alla on helppo luvata lisää, vaalien välillä taas kannustaa tehostamaan toimintaa. Hokema taikaseinästä pätee vain silloin, kun joku muu ehdottaa menolisäyksiä.

Minkä tahansa uudistuksen hintaa on helppo jakaa uusiin työntekijöihin ja kertoa, mitä samalla rahalla saisi. Ilman uudistuksia samaa rahaa ei kuitenkaan käytettäisi samoihin palveluihin. Jos toisin haluaa toimia, tuskinpa ainakaan vihreät on estämässä panostamista peruspalveluihin.

Toisaalta taas sote-uudistuksesta ei tee tarpeetonta se, että osassa kunnista palvelut pystyttäisiin ilman uudistustakin järjestämään. Samoin oppivelvollisuusuudistus tulee kovimpaan tarpeeseen varmasti niissä kunnissa, joissa nuoria on paljon eikä jokaiselle sopivaa koulupolkua ole kyetty tarjoamaan. Varakkaat ja kasvavat kunnat eivät kuitenkaan saa estää sote-uudistuksen toteutumista, sillä se on toisten suomalaisten terveyden turvaamiselle välttämätön. Kysymys on yhteiskunnallis-moraalinen, ja meidän paremmassa asemassa olevien on tässä kannettava vastuumme. Ei myöskään ole takeita, että olisimme aina yhtä onnekkaita, mitä tulee hoivan riittävyyteen, verotuloihin tai nuorten toiselle asteelle pääsemiseen.

Sote-uudistuksen lukuisten kierrosten aikana kunnat ovat jo syventäneet yhteistyötä ja kehittäneet uusia toimintamalleja. En näe syytä huoleen, kun tämä yhteistyö siirtyy hyvinvointialueiden tekemäksi. Lisäksi esimerkiksi Fimlab, Coxa ja Sydänsairaala voivat jatkaa toimintaansa mitä todennäköisimmin soten jälkeenkin. Samalla sote-uudistuksen esiasteiden ja siihen varautumisen myötä on alueellisesti löydetty uusia yhteistyön muotoja. Siksi en usko, että pitkän koronavuoden jälkeen uudistus olisi kohtuuttoman raskas toteuttaa. Raskasta sote-henkilöstölle olisi myös elää jälleen yksi tai useampi vuosi välitilassa uudistusta odotellen.

Lempäälässä kritiikki oppivelvollisuusiän nostamista kohtaan laantui siinä kohtaa, kun valtuustolle esitettiin suunnitelma, jonka avulla Lempäälä muun muassa lisää oppilaanohjausta ja varmistaa jokaiselle nuorelle sopivan jatko-opiskelupaikan. Pikemminkin on niin, että ilman uudistusta tällaistakaan suunnittelutyötä ei olisi toteutettu. Uudistusten vastustaminen kunnissa on helppoa, mutta tärkeämpää on se, miten niistä otetaan hyöty irti.

Pari sanaa demokratiasta

Mitä tulee yhteen puheenaiheeseen, maakuntavaltuuston ja muiden toimielinten kokoonpanoon ja kuntien edustukseen niissä, haluan ajatella hyvinvointialueita muuten kuin kuntien edun optimoinnin paikkana. Paikkoja ei jaeta viime eikä edes näiden kuntavaalien perusteella, vaan vapailla vaaleilla.

Pidän toki vähän harhaanjohtavana myös puhetta siitä, että nykyiset maakuntavaltuustot ja sairaanhoitopiirien valtuustot ja hallitukset eivät olisi demokraattisesti valittuja – nykyisellään ne ovat noudattaneet puolueiden valtasuhteita kuntavaalien jälkeen. Toki valintaa ei ole tehty suorilla vaaleilla, enkä usko kaikille kuntavaaleihin ehdolle lähteneillekään olleen selvää, että he saattavat päästä tai päätyä myös maakunnallisiin luottamustehtäviin. Osallistuin viime vaalien jälkeen neuvotteluihin jossain määrin, eikä kuntien, puolueiden ja ehdokkaiden toiveiden sovittaminen yhteen ollut ihan helppoa. Näen merkittävänä parannuksena sen, jos ainakin painavin elin, uusi valtuusto, valitaan suorilla vaaleilla.

Näen tavoiteltavana myös sen, että uusissa hyvinvointialueiden toimielimissä ei ajeta vain oman kunnan etua, vaan mietitään, mikä on parasta koko hyvinvointialueen kannalta. Jos ja kun jokin kunta tarvitsee lähipalveluita ja panostaa ennaltaehkäisyyn ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, se varmasti käy järkevänä perusteluna myös uusissa toimielimissä. Näin ainakin siinä tapauksessa, että hyvinvointialueista ei tule uusia kuntien edun osaoptimoinnin paikkoja.

Jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.