Presidentti Martti Ahtisaari kritisoi aiheesta The Elders –verkkosivustolla julkaistussa mielipidekirjoituksessa Euroopan maiden päättäjiä näiden suhtautumisesta pakolaiskriisiin Välimerellä.
Ihailen Ahtisaaren tapaa olla jämäkästi ja ratkaisuhakuisesti oikeudenmukaisuuden puolella. Kun sanoo, että Euroopan rikkaimpien maiden tulisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi, ei saa hurraavaa vastaanottoa väkijoukoilta. Se on kuitenkin totuus.
Murheelliseksi tulen siitä, miten kotimaassa poliittinen johto on ottanut aiheeseen kantaa. Sisäministeri Petteri Orpo (kok) sanoi uutisissa sisäministerien käsiteltyä mahdollisia pakkosiirtoja näin: ”Suomen kantana toin esille sen, että meidän mielestä niiden pitää perustua vapaaehtoisuuteen, mutta enemmistö näyttää olevan pakkopykälän kannalla.” Tuossa lausunnossa ei ole minkäänlaista johtajuutta eikä vastuunkantoa.
Edeltäjä Päivi Räsänen (kd) taas on sitä mieltä, että turvapaikanhakijat tulevat Suomelle kalliimmiksi ja siksi kannattaa ottaa vastaan mieluummin kiintiöpakolaisia: ”Kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta voidaan auttaa kaikkein hädänalaisimpia ihmisiä, sillä he ovat usein niitä, joilla ei olisi varaa kalliisiin ihmissalakuljettajien järjestämiin reitteihin. Turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot lisäävät laittoman maahantulon vetovoimaa ja samalla ruokkivat edelleen ihmissalakuljettajien järjestäytynyttä rikollisuutta.”
Blogikirjoituksen alussa Räsänen mainitsee, että hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi osallistuu nykyisellä kiintiöpakolaisten määrällä kansainväliseen vastuunjakoon. Hätä on kuitenkin suurempi kuin aiemmin. Nykyisessä tilanteessa meidän, joilla on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti asiat paremmin, on autettava niitä, jotka tarvitsevat. Kriisialueiden naapurimaissa pakolaisleirit ovat täynnä ja niiden olot ovat kurjat. Etelä-Euroopan maat taas ovat kantaneet kohtuuttoman suuren osan taakasta.
Suomen parlamentilta näyttää tyystin unohtuneen, ettei kaukaisten lähimmäisten auttamisessa ole kyse siitä, mitä auttaja saa, vaan apua tarvitsevien riittävän tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta tukemisesta.
Ahtisaaren kirjoituksesta tehtyjen uutisten kommenteista käy ilmi, että Timo Soini (ps) on hyvin opettanut vaalikarjansa toistamaan perässä, että ihmisiä pitää auttaa kotimaassaan. En tiedä, eivätkö tuolla tapaa kommentoivat ihmiset tiedä, että Välimeren henkensä kaupalla ylittävät pakolaiset eivät tule tänne hyvän elintasomme perässä, vaan pakenevat äärimmäistä väkivaltaa, sotaa, sortoa, nälkää ja kurjuutta, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kun ihmisille väitetään, että paikan päällä voisi auttaa, on se paitsi populismia myös julma myönnytys silmien sulkemiselle vakavalta inhimilliseltä kriisiltä.
Välimerellä on tämän vuoden aikana kuollut jo kahden Estonia-onnettomuuden verran pakolaisia. Arvioiden mukaan pakolaisia voi hukkua vielä jopa 30 000. Kuten Ahtisaari kirjoittaa, ei ole kauaa siitä, kun Euroopassa jouduttiin pakenemaan sotaa. Meillä on hyväksytty poliittisen keskustelun kulttuuri, jossa asioita voi tarkastella täysin ilman ajallista tai globaalia mittakaavaa.
Ahtisaaren kritiikki ei kohdistu vain Suomeen, eikä haluttomuus auttamiseen ole vain kotoisten päättäjien ongelma, vaikka edellä mainitsemani esimerkit ovatkin suomalaisesta keskustelusta. Euroopan unionin johtajat ovat kantaneet huolta pakolaisista lähinnä juhlapuheissa, mutta toimet ovat jääneet vähäisiksi – vaikka niiden ei arvioida olevan edes kovin hintavia. (HS Uutisraportti 25.4., kohdasta 01:00-)
Tähän mennessä konkreettisin toimi, johon EU on ryhtynyt, on sotalaivojen lähettäminen ihmissalakuljettajien laivoja tuhoamaan. Komissio ja jäsenmaiden edustajat sivuuttavat sen, että samassa rytäkässä saatetaan tappaa myös Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia, ei vain salakuljettajia.
Rauhannobelisti Ahtisaari muistuttaa, ettei pakolaiskriisiä ratkaista vain Välimerellä, vaan puuttumalla maailman konflikteihin. Rauhan unioniksi perustettu EU on muuttunut viime vuosikymmeninä omaa kilpailukykyään vahtivaksi talousunioniksi. Katseet ovat kääntyneet pankkikriiseihin muun maailman konfliktien kustannuksella.
”Muukalaispelon levittämisen sijaan hallitusten tulisi osoittaa todellista johtajuutta ja selittää äänestäjille, miksi meillä on moraalinen velvollisuus auttaa.” Ministerit ja kansanedustajat saavat runsaasti tietoa Välimeren pakolaistilanteesta, sen inhimillisistä vaikutuksista ja myös sen ratkaisuista. Todellista johtajuutta ei ole asetella sanojaan siten, että niillä saa laajimman tuen kansalta, vaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat oikein. Ei ole oikein jättää hädänalaisia ihmisiä hukkumaan Välimereen ja selitellä sitä parhain päin.