Julkaistu Aamulehden Puheenaihe-kommenteissa 15.8.2013

Saara Kokko pohti Puheenaihe-kirjoituksessaan ”Juokse köyhä, se on ilmaista!” (AL 11.8.), kenen pitäisi kustantaa vähävaraisten perheiden lasten liikuntaharrastukset. 
 
Aihe on tärkeä niin nuorten kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Köyhyys näkyy nyt jo terveyseroina. Lopulta pienellä vaivalla voidaan estää edes muutaman nuoren syrjäytyminen ja passivoituminen.
 
Huippu-urheilu tuo nuoren elämään sisältöä. Lajin parissa saa uusia kavereita. Treenaaminen vaatii itsekuria ja esimerkiksi päihteiden välttämistä. Huippu-urheilua harrastavat nuoret ovat usein määrätietoisia ja heillä on tavoitteita.
 
Asiaa voi tarkastella myös vähävaraisen nuoren näkökulmasta. Miltä nuoresta tuntuu, jos hän joutuu jättämään rakkaan lajin? Harrastuksesta luopuminen voi pahimmillaan tulehduttaa välit perheen sisällä. Jos yhteiskunta ei arvosta nuoren toiveita ja tavoitteita, miksi nuorta kiinnostaisi antaa omaa panostaan yhteiskunnalle?
 
Talkoisiin tarvitaan kaikkia osapuolia. Olisi seurojenkin etu, ettei lahjakkaan nuoren eteneminen jäisi varallisuudesta kiinni. Kun urheiluseuroja tuetaan yhteisestä kassasta, soisi sen koituvan kaikkien hyväksi – myös vähävaraisten.
 
Köyhän perheen lahjakas lapsi ansaitsee saman tasa-arvoisen mahdollisuuden. Toimeentuloturvan päätöksissä kaivattaisiin yksilöllisyyttä. Nykytilanteessa jaetaan tasapuolisesti kaikille niukkuutta ja kurjuutta.
 
Niin, eikä köyhäkään kovin pitkälle juokse ilman kunnon lenkkitossuja.
 
 
Ville Hämäläinen
sote-lautakunnan jäsen
Lempäälä
Jaa:
Tagged With:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.