Julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla 13.6.
Vihreiden puoluekokous linjasi poliittisessa ohjelmassa, että ensi eduskuntakaudella on erotettava kirkot ja valtio, luovuttava yhteisöveron keräämisestä kirkolle ja siirrettävä sen tehtävät valtiolle ja kunnille. Kannatan kirkon ja valtion erottamista, mutta näen sen pitkän aikavälin tehtävänä. Tein puoluekokouksessa lisäysehdotuksen riittävän siirtymäajan takaamisesta kirkon tehtävien siirtämiselle. Se ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta.
Kirkon diakoniatyö, nuorisotyö ja varhaiskasvatuksen palvelut helpottavat hyvässä yhteisymmärryksessä monen kunnan sosiaalityön taakkaa. Kirkko tavoittaa niitä, joita kunnalliset palvelut ja byrokratia eivät huomaa. Diakoniatyössä ei kysytä jäsenkirjaa.
Lempäälän sote-lautakunnassa olen havahtunut siihen, kuinka paljon seurakunta tekee sellaista työtä, joka kuuluisi kunnalle. Hätiköity tehtävien siirto tietäisi resurssipulaa kunnissa. Se olisi heikoimmilta pois.
Ohjelman nykyinen muotoilu ei kuulosta järin yhteistyöhaluiselta. Moni on huolestunut siitä, miten tämä vaikuttaa kirkkoon myönteisesti suhtautuviin äänestäjiin.
Vihreät keskustelevat kaikesta muusta asiallisin argumentein, mutta uskonnosta keskusteltaessa itsekriitisyys jää vakan alle. Kaipaan vihreisiin enemmän henkisiä sillanrakentajia kuin kirkonpolttajia.
Kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.) kertoi yhden kurssin yhteydessä käyvänsä aktiivisesti keskusteluja erään ortodoksisen isän kanssa. He puhuvat kirkon suhteesta luontoon ja arvoihin. Haaviston asennetta tarvitaan enemmän. Uskonnot eivät tartu, mutta keskusteluyhteys voi saada omat kannat maltillisemmiksi.
Itse haluan olla sillanrakentaja kirkon ja vihreän liikkeen välillä. Meillä on paljon samaa. Jos säilytämme elävän yhteyden kirkkoon, voimme haastaa kirkkoa rakentavasti päivittämään joitakin kantojaan.
Minulle yksi puhuttelevimpia kokemuksia oli osallistuminen katoliseen messuun Tampereella. Messuun oli kokoontunut eri kansallisuutta edustavia, vanhoja ja nuoria, perheitä. Ilmapiiri oli suvaitseva ja tunnelma lämmin.
Messussa pyhä tuli keskelle arkea. Saman kokemuksen voi tavoittaa työpäivänä rukoukseen hiljentyvä muslimi tai metsässä vaeltava suomalainen. Nykyihminen saa kaivata pyhän kokemusta. Ihmisestä ei ole tullut kaikkivoipaa jumalaa, eikä tarvitsekaan tulla.
Ymmärrän pyrkimyksen valtion ja kirkon erottamisesta. Tällä tavoin kirkkoja voitaisiin myös herätellä kuuntelemaan paremmin jäsenistöä ja tekemään asioita tehokkaammin. Muutos ei saa heikentää uskonnonharjoittamisen mahdollisuutta. Myöskään lähimmäisenrakkaus kirkon harjoittamassa laajuudessa ei ole ilmaista.
Uskontokeskustelun ytimessä tulisi ennen kaikkea olla pyhän kokemus. Keskustellessani erään kanssavihreän kanssa aiheesta hän kiteytti hyvin: meidän on turvattava jokaiselle oikeus pyhän kokemukseen oli sen alkuperä mikä tahansa.
Ville Hämäläinen
Pirkanmaan Vihreiden hallituksen jäsen
