Vihreiden puoluekokouksen hyväksymä uusi puolueohjelma on tarpeeksi radikaali, jotta vihreät olisi seuraavissa vaaleissa erottuva vaihtoehto. Vihreiden tehtävä on uudistaa yhteiskuntaa. Siksi olen valmis puolustamaan niitäkin ohjelman kantoja, joita en täysin jaa.

Ajanmukaista päihdepolitiikkaa

”Huumausainepolitiikan painopiste siirretään rangaistuksista haittojen vähentämiseen. Rikoslaissa huumausaineiksi määriteltyjen laittomien päihteiden käytöstä ja hallussapidosta omaan käyttöön ei pidä rangaista. Lisäksi päihdeongelmaisten kuntoutukseen on kohdennettava lisää resursseja.”

Vankila ja rikosrekisteri ei ole hoitomuoto. Tämä tulee helpottamaan resurssien kohdentamista oikein. Käytön rangaistavuudesta luopumisen kannalla on moni poliisikin. Nyt yhteiskunnan resursseja menee hukkaan.

Nykyhuumelainsäädännössämme elää edelleen vahva koston ja moralisoinnin vire. Siinä nähdään huumeet absoluuttisen pahoina mutta myös niitä käyttävät ihmiset. Samalla se tekee hankalaksi auttaa moniongelmaisia ihmisiä ja yhteiskunnan heikoimpia.

Se, että tästä kannasta ei ole syntynyt kovinkaan suurta mediaspektaakkelia kertoo siitä, että suomalaisten asenteet ovat muuttuneet. Tietoisuus on lisääntynyt, narkkari nähdään ihmisenä avuntarpeessa.

Vihreät päätti myös kannattaa kannabiksen käytön ja omaan käyttöön kasvattamisen depenalisoinnista. Jälleen on kyse siitä, mihin haluamme yhteiskunnan vähiä varojaan käyttävän. Pössyttelijöiden nappaamiseen vai päihdeongelmaisten auttamiseen? Onneksi keskustelu on saanut maltillisemman sävyn. Tietämys ja ymmärrys ovat lisääntyneet. Jos päihteitä arvioitaisiin nykytiedon valossa, voisi kannabis olla sallittua ja alkoholi kiellettyä myrkkyä.

Kaikille hätääntyneille tiedoksi: huumeiden myyminen on edelleen rangaistavaa.

En ole itse lyönyt kantaani lukkoon. Meillä on nykyistenkin päihteiden ongelmien kanssa tekemistä. Kannabiksen vaikutukset ovat yksilöllisiä ja käyttötavat ovat jokseenkin vakiintumattomia. Myös kysymys omaan käyttöön kasvattamisesta on polttava. Mihin vedetään raja? Yksi kasvi ikkunalaudalla lienee hyväksyttävä, mutta entä vaatekomerollinen?

Vaikka oma kantani on vielä jyrkkä ehkä, olen tyytyväinen siihen, että vihreät lähtee ajamaan asiaa. Se on uudistajan tehtävä.

Olin itse yllättynyt siitä, miten selvällä enemmistöllä asiasta päätettiin puoluekokouksessa sunnuntaina. Sitäkin yllättyneempi olen siitä, että puoluekokousväki suhtautui myönteisemmin huumeisiin kuin viiniin: alle 22-prosenttisten alkoholijuomien siirtäminen ruokakauppoihin kun ei saanut kannatusta.

Sen sijaan oluiden ja viinien ulosmyynti ravintoloista ja pienpanimoiden oikeus myydä tuotteita tilojen yhteydessä sallittiin. Tämä on upea ele alan yrittäjiä kohtaan ja hieno teko kaikkia laadukkaan kotimaisen oluen ystäviä kohtaan.

Vaihtoehto konsensuksen ja kompromissien sijaan

Etsi ohjelmasta ”Vihreät on feministinen puolue, joka edellyttää, että kaikessa päätöksenteossa arvioidaan sukupuolivaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset.” Siellä se kuitenkin lukee, vaikka ei silmään pistäisikään. Tästä käytiin pitkä keskustelu puoluekokouksessa. Minusta on jälleen kerran meidän tehtävämme ja tavoitteidemme kannalta tärkeää mainita, että olemme feministinen puolue.

Kaikki muut puolueet ovat tasa-arvopuolueita. Vai sanooko jokin puolue vastustavansa tasa-arvoa?

Nyt tulisi kuitenkin määritellä, mitä on vihreä feministi. Määritelmän voisi tuottaa kirjalliseen muotoon jonkinlainen työryhmä, jonka vetäjiksi ei nimettäisi asiaa kuuluvimmin kannattaneita.

Vihreät onnistuivat välttämään kompromissien hötteiköt. Tämä näkyy turpo-kannoissa.

”Nykytilanteessa Vihreät ei kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Olennaisesti muuttuneessa tilanteessa Suomen NATO-jäsenyyshakemuksen jättämisestä tulee järjestää kansanäänestys.”

Olen itse NATO-jäsenyyttä vastaan. Reaalipolitiikan paineessakin on uskallettava pitää ideologiasta kiinni. Liittymällä sitoutuisimme sellaiseen etupiiriin, jonka toimet eivät ole juuri Venäjää parempia. Minusta Suomen paikka on nyt ja jatkossa neuvottelijana. On tärkeää, että vihreiden NATO-kannassa on maininta kansanäänestyksestä.

Vihreät kannattaa siirtymistä vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin asepalvelukseen. Itse tein alkuperäiseen muotoiluun (”valikoiva, lyhyempi ja sp-neutraali asevelvollisuus) muutosesityksen, jossa ehdotin siviilipalveluksen tuntuvaa lyhentämistä ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksista luopumista. Jälkeenpäin ajateltuna olisi täytynyt kirjoittaa muutosesitykseeni, että se toimisi siirtymävaiheena, jos vapaaehtoista asepalvelusta ei saada tulevalla eduskuntakaudella läpi.

Jos olisimme kaikissa kannoissamme tyytyneet kompromisseihin ja varoneet suututtamasta ketään, edistäisimme ainoastaan vallitsevan tilan säilyttämistä. Se ei voi olla vihreiden tavoite. Yhteiskunta on murroksessa niin monella alalla. On rohkeutta uudistaa. Se myös vaatii rohkeutta.

Meillä on tehtävä ja tehtävä on yhteinen

Tämä ohjelma toimii vihreiden eduskuntavaalityön ja hallitusohjelman neuvottelujen pohjana. Samalla se on ehdokkaille hyvä pohja peilata kantojaan: missä nämä ovat puolueen kanssa samaa mieltä, missä eri mieltä ja miksi.

Tärkeää olisi silti löytää sellaiset ehdokkaat, jotka seisovat yhdessä sovittujen kantojen takana. Näkemyseroja saa olla, mutta emme voi luistaa tästä. Itse ehdokkaana olisin valmis seisomaan vaikeidenkin kantojen takana. Punnitsisin mieluusti hyviä ja huonoja puolia ja toimisin sillanrakentajana eri näkökantoja edustavien välillä.

Uusi tavoiteohjelma tuskin edustaa täysin kenenkään arvoja ja näkemyksiä. Äänestin itse liberaalimman suunnan puolesta. Siksi että meillä on tehtävä.

Poliittinen ohjelma on radikaali ja tavoitteellinen. Se antaa oikeasti poikkeavan vaihtoehdon äänestäjälle. Jos olisimme tehneet kompromissien ja konsensuksen ohjelman, olisimme vanha puolue. Meillä on jo riittämiin säilyttämisestä aatteen tehneitä puolueita. Vihreiden on erottauduttava halulla uudistua ja uudistaa.

Vihreillä on tavoiteohjelman myötä tehtävä: uudistaa yhteiskuntaa radikaalisti.

Poliittinen ohjelma, stilisoimaton versio

Tämä kirjoitus myös US:n Puheenvuorossa