Puolueen puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö avasi kokouksen käymällä läpi hallituspolitiikan vihreitä onnistumisia ja haasteita puheessaan. Puhe oli kiitettävän asiapainotteinen: Niinistö puhui teollisuuden muutoksesta, tulevaisuuden kovista haasteista ympäristökriisin uhatessa ja eriarvoistuvasta yhteiskunnasta.
Aivan puoluekokouksen alla huomasin, kuinka puheet oppositioon siirtymisen eduista voimistuivat. Vihreiden asema ei ole paras mahdollinen, kun hallituksessa on kuusi kirjavaa puoluetta. Osa kokoomuksen ja demareiden edustajista ei ymmärrä ympäristön päälle. Ongelmallista on myös edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kristillisdemokraattien hoitaessa käsijarrun virkaa. On ymmärrettävää, että kenttä reagoi. Seuraavista vaaleista tulee varmasti vaikeat kaikille hallitusvastuuta kantaneille.
Niinistö kuitenkin muistutti, missä hallituksessa on onnistuttu. Vihreillä oli kolme ehtoa hallitukseen lähdettäessä: ei uusia ydinvoimaloita, perusturvaan sadan euron korotus ja ympäristön- ja ilmastonsuojelun tason nostaminen esimerkiksi ilmastolailla.
Perusturvan tasoa on nostettu. Lisäksi Niinistö toi puheessaan myös seuraavat iloiset uutiset Arkadianmäeltä: ”Työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on edennyt pienin mutta tärkein askelin: isoimpana puolison tulojen vaikutuksen irroittaminen työmarkkinatuesta – oikeudenmukainen askel kohti sitä, että työ on aina kannattavaa, ja toimeentulo on henkilökohtainen oikeus eikä riippuvainen puolison tuloista.
Isyysvapaata on pidennetty ja sen käyttöä on joustavoitettu.
Ilmastolain laatiminen on käynnistetty. Uusia ydinvoimalupia ei tule.”
Samalla vihreät on huolehtinut soiden säilymisestä puhtaina tuleville sukupolville. Suomi äänesti tyhjää mehiläisille haitallisten torjunta-aineiden kiellosta, mikä oli hyvä torjuntavoitto vihreille. Ministeri Niinistön johdolla Suomen kalastuspolitiikkaa on ohjattu paremmille urille.
Näiden saavutusten jälkeen Niinistö kohdisti hallitukseen myös ansaittua kritiikkiä. Erittäin mielissäni olin Niinistön osoittamasta kritiikistä Elinkeinoelämän keskusliittoa ja sitä pokkuroivia poliitikkoja kohtaan.
EK on viimeisen vuoden aikana nostanut itsensä liki valtioneuvostoon asti. Sitä kuunnellaan, sitä haastatellaan ja kaikki viestit sieltä otetaan taivaan totuuksina. EK toimii elinkeinoelämän kehitystä vastaan ja haluaa uudistamisen sijaan vain säilyttää. Samalla se hukkaa puhtaamman teollisuuden suuren potentiaalin: cleantech on Suomessa jo metsäteollisuuden kokoinen ala. Tämän ohella Niinistö muistutti puheessaan myös siitä, että ”ruskea” teollisuuskin on alkanut jo ”vihertää”. Ja se on kasvava trendi.
Saksa on energiewendensä myötä Euroopan kärkimaa energiapolitiikassa. Saksassa on uskallettu tehdä oikeita ja tuntuvia päätöksiä, siellä ei olla vain sementoida nykyisiä käytäntöjä. Jos Suomi ei ole kehityksen kärjessä, muut menevät meistä ohi ja menetämme kilpailuetumme.
Miksi vihreiden sitten tulee olla hallituksessa? Tähänkin Ville Niinistö vastasi hyvin puheessaan. Hän korostaa, että hallituksen on nimenomaan yhdessä pystyttävä parempaan. Vihreät voi hallituksessa olla tekemässä päätöksiä, kun taas oppositiossa jäisi jäljelle pelkkä arvostelu.
Vaikka Suomessa julkinen keskustelu poimii esiin vain Jyrki Kataisen tummat silmänaluset, SDP:n ministerikierrätyksen ja Paavo Arhinmäen kannanotot, muualla arvostetaan vihreiden vaikutusvaltaa Suomessa. Kuten ministeri innostavasti sanoi: ”Brysselistä kantautuu ääni, joka sanoo kokoomuksen joutuneen vihreiden apupuolueeksi. Ympäristöväki kiittelee, että vihreiden vahva asema näkyy Suomen kannoissa.” Suomi on pitkälti myös vihreiden tekemän työn ansiosta näyttäytynyt vastuullisena maana esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa.
Hallituksessa kannattaa siis olla. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Tällä hetkellä vihreät on saanut ajettua tavoitteitaan, mutta työtä riittää vielä.