Vaalien siirto ei uhkaa edustuksellista demokratiaa

Puoluesihteerit ovat yhdessä oikeusministeriön virkamiesten ja THL:n asiantuntijoiden kanssa tulleet siihen tulokseen, että kuntavaaleja on viisainta lykätä alkuperäisestä vaalipäivästä 18.4. kahdella kuukaudella. Uusi vaalipäivä on 13.6. Siirtoa kannatti lopulta kahdeksan yhdeksästä eduskuntapuolueesta. Ainoa siirtämistä vastaan äänestänyt puolue oli perussuomalaiset.

Silti vaalien siirto on herättänyt jälkikäteen vastustusta yli puoluerajojen. Omassa puolueessani vihreissä useampi ehdokas ja aktiivi on myös ilmaissut eriävän mielipiteensä vaalien siirrolle. Otokseni on varmasti painottunut. Samalla myös Kokoomusopiskelijat ja usea kokoomuksen ehdokas ovat ilmaisseet vastustuksensa vaalipäivän siirtämiselle.

Ymmärrän turhautumisen. Viimeisen vuoden aikana olemme jokainen eläneet poikkeuksellisessa epävarmuudessa. Ihmettelen kuitenkin sitä, mitä jälkikäteen protestoimisella voitetaan – ja mitä sillä mahdollisesti hävitään.

Moni protestoija ilmoittautuu demokratian puolustajaksi ja pitää vaalien siirtoa demokratian halventamisena. Uskallan olla eri mieltä. Siirron perusteena on nimittäin yhtä lailla demokratian turvaaminen. Tautitilanne huhtikuussa voi asiantuntijoiden mukaan olla sellainen, että karanteenissa, eristyksessä ja hoidettavana olevien äänestäminen olisi hankala järjestää.

Olisiko oikeusministeriössä pitänyt varautua aikaisemmin ja paremmin? Ehkä. Mihin olisi pitänyt varautua? Lukuisiin virusmuunnoksiin, jotka tarttuvat nopeammin? Miten oikeusministeriön olisi varautumisessa tullut ottaa huomioon se, että Uudellamaalla tartuntoja on tähän mennessä lähes 36 000 ja Itä-Savon maakunnassa koko aikana 154. Kuntavaaleissa on yli kolmesataa vaalipiiriä. Niiden erojen huomioiminen ja vaalijärjestelyjen toteuttaminen eivät ole helppoja tehtäviä. 

Puhe myöhässä varautumisesta peittää alleen sen, että harva meistä osaa arvioida, miten paljon vaalien koronajärjestelyjä on jo tehty. Nämä toimet eivät näy ennen äänestyksen alkamista. Samalla meistä jokainen edistää parhaiten vaalien toteutumista kesäkuussa siten, että noudattaa koronaohjeita parhaan kykynsä mukaan.

Perussuomalaiset ovat puheenjohtajan ja puoluesihteerin suulla jo vihjanneet, että vaalien siirrolla on yhteys galluplukuihin. Myös muut vaalien siirtämistä vastustavat vetoavat siihen, että päätös tekee tilaa salaliitoille ja vaalien kyseenalaistamiselle. Epäselväksi vain jää, miten tämän toistelu estää salaliittojen syntymistä. Eikö kannattaisi pikemminkin muistuttaa kahdesta seikasta: Ensinnäkin päätös tehtiin asiantuntijatiedon pohjalta. Toisekseen päätös syntyi demokraattisen prosessin pohjalta.

Keskustelussa demokratia näyttäytyy jonain ylevänä abstraktiona. Väitän kuitenkin, että demokratiassa tärkeintä on sen konkreettinen toteutuminen: miten turvaamme kaikkien yhtäläisen äänioikeuden, äänestäjien terveyden ja myös mahdollisimman hyvin ihmiset tavoittavan kampanjoinnin?

Monen ehdokkaan argumenteissa ovat korostuneet nimenomaan ehdokkaiden oikeudet. Vaalien ehdokkaat ovat kuitenkin aina vain demokratian kiiltävä julkisivu. Kuntavaalit ovat edustuksellista demokratiaa. Vaaleissa tärkeintä ei ole ehdokkaan osa, vaan se, että vaaleissa voidaan valita mahdollisimman vapaasti päättäjät seuraavaksi neljäksi vuodeksi kuntiin. Kuntavaaleihin ehdolle lähtevä ei sitoudu tehtävään vain vaalikampanjan ajaksi, vaan tullessaan valituksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vaalit edeltävät varsinaista työtä.

Osalle ehdokkaista kampanja-ajan pidentyminen on varmasti vaikeampaa kuin toisille. Vaikeaa on vähävaraisilla ja sellaisessa elämäntilanteessa olevilla ehdokkailla, jotka ovat muutenkin kuormitettuja. Kannustan tässä jokaista, joka ei ole ehdolla mutta tuntee paloa politiikkaan, tukemaan ehdokkaita joko taloudellisesti tai tarjoamalla muuta käytännön apua. 

Toisaalta vaalipäivän siirtymisen johdosta viimeisinä valitut ehdokkaat saavat lisää kampanja-aikaa (kuten myös jo pitempään vaalikampanjaa tehneet), mikä voi lisätä heidän kykyään tehdä itseään ja tarjoamaansa vaihtoehtoa tunnetuksi. Ehkä demokratia jopa tässä mielessä voittaa?

Samalla ajattelen, että vaalien siirto kuitenkin vain kahdella kuukaudella on ehdokkaille inhimillisempi vaihtoehto kuin lykkääminen syksyyn. Ehdokkaiden tekemä vaalityö ei valu hukkaan.

Kääntäisin katseen edelleen edustuksellisuuteen. Koronavuoden aikana kuntavaaliehdokas on kuitenkin, muotisanaa lainatakseni, etuoikeutettu. Hänellä on laittaa aikaa ja rahaa likoon yhteisen hyväksi. On kuitenkin monia, jotka ovat joutuneet ehdokkuudesta kieltäytymään. Kieltäytymisten taustalla ovat ne samat syyt, joiden kanssa ehdokkaat kamppailevat: rahan-, ajan- ja jaksamisenpuute.

Vielä enemmän on heitä, joita ei ole edes ehdolle kysytty ja jotka jäävät ylipäätään osallisuuden ulkopuolelle. Samalla koronan takia moni on joutunut sopeutumaan paljon kahta kuukautta pitempiaikaiseen epävarmuuteen ja turvattomuuteen. Miltä heikoimmassa asemassa olevien äänestäjien silmiin näyttää se, jos ehdokas on eniten huolissaan omasta kampanjastaan? Eikö ylevä puhe demokratiasta käänny itseään vastaan, jos demokratialla tarkoitetaan lähinnä saumatonta ja sujuvaa vaalityötä?

Enemmän kuin puhetta ehdokkaista kaipaisinkin puhetta siitä, miten kunnissa turvaamme niiden aseman, joilta korona on vienyt työn, tulevaisuuden tai jaksamisen. Meillä on edessä terveydellistä ja mielenterveydellistä hoitovelkaa, oppimisen erojen umpeen kuromista ja heidän auttamistaan, joille kotona oleminen tarkoittaakin väkivaltaa ja turvattomuutta mukavan kotoilun sijaan.

Viimeisen vuorokauden käynnissä ollut keskustelu tarjoaa samalla hyvän vertailukohdan kuntapolitiikkaan. Kun jokin päätös on tehty, on syytä päättää puheet ja siirtyä seuraavaan asiaan. Kuntapolitiikassa kuluttavimpia ovat keskustelut asioista, jotka on jo päätetty. Samalla neljän vuoden välein järjestettävät vaalit tarjoavat mahdollisuuksia siihen, että aiempia linjoja voidaan muuttaa ja kunnan tulevaisuutta ohjata myös aiemmasta poikkeavaan suuntaan.

Kunnissa ei päätetä kuntavaalien aikataulua. Siksi toivon, että vaalien siirron vuoksi emme hukkaisi fokusta tai energiaa jo päätetyn ylenpalttiseen puimiseen. Esitetään mieluummin vaihtoehtomme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Tuskin ne kahdessa kuukaudessa käyvät vanhoiksi.