Yliopistomaailma elää kovassa murroksessa. Kenties kovimmat paineet tulevat tällä hetkellä valtion taholta, kun Sipilän hallitus säästää koulutuksesta ja tutkimuksesta historiallisen kovalla kädellä. Vaatimuksia yliopistoille esitetään myös työelämästä käsin. Tässä keskustelussa tieteen itseisarvosta puhutaan jatkuvasti vähemmän, vaikka siitä on yliopistoissa kyse.

Akateemisuutta tarvitaan työelämässäkin

Elinkeinoelämän puolelta ollaan kovasti neuvomassa, millaisia osaajia yliopistojen pitäisi työelämän tarpeisiin tuottaa. Minusta yliopistoilla on kuitenkin tehtävä, joka on työelämän intressejä paljon tärkeämpi: tuottaa riippumatonta tieteellistä tietoa ja kouluttaa tämän työn tekijöitä. Yliopistojen tehtävä on kouluttaa uusia tutkijoita. Asia on näin jo siitä yksinkertaisesta syystä, että muualla ei tutkijoita kouluteta. Kun yliopistolla opetetaan erilaisia taitoja, lähtökohtana on taata se, että tulevaisuuden tutkijat ovat saaneet hyvät eväät.

On totta, että kaikista ei tule tutkijoita. Lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, miten yliopistossa hankittuja akateemisia taitoja voi hyödyntää missä tahansa työssä. Humanistina tiedän, että ainakin me välillä tarvitsemme myös tukea ja neuvoja siinä, miten omaa osaamista voi tuoda esiin ja sanallistaa.

Työelämärelevanssista on hyvä puhua yliopistossa. On hyvä esimerkiksi panostaa opiskelijoiden vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin. Alumnitoimintaa kehittämällä työelämäkontakteja voidaan tarjota opiskelijoille. Vuoropuhelu työelämän edustajien ja yliopiston opiskelijoiden ja opettajien välillä on tärkeää: tällöin yliopistoissa tiedetään, millaiseen työelämään yliopistosta valmistutaan mutta samalla muistutetaan työelämän edustajia yliopistojen tieteenteon itseisarvosta.

Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Tiede on pysyvämpää. Ylipäätään toivoisin enemmän akateemisia taitoja (kriittisyyttä, tekstianalyysia, harkintaa ja asioiden syvää ymmärtämistä) työelämään – kuin työelämää lisää akateemiseen maailmaan.

Tampere3

Tampere tarvitsee jatkossakin tieteellisesti tasokkaan ja akateemisesti uskottavan sivistysyliopiston. Tampere3 tulee toteutumaan. Se on yksi uuden rehtorin Liisa Laakson tärkeimmistä tavoitteista. Mielestäni Tamyn kannattaa olla kriittinen ääni tässä prosessissa. Tampere3 ei saa olla oppilaitoskokeilu, jonka jalkoihin jää sivistysyliopisto.

Tampere3 voidaan toteuttaa, mutta siten, että meillä säilyy edelleen Tampereella laadukas perustutkimus. Tälle on kaksi uhkaa: duaalimallin purkaminen ja liian laaja-alaiset kandidaatintutkinnot.

Kandidaatin tulee tuntea oma tieteenalansa

Tällä hetkellä käydään laajalti keskustelua siitä, voisiko kandidaatintutkinto olla riittävä perustutkinto. Muutos tarkoittaisi sitä, että tutkinnosta tehtäisiin paremmin työelämään sopivia sekä todennäköisesti myös laaja-alaisempia. Kandidaatintutkintojen laajentamista monialaisemmiksi on pohdittu myös Tampere3:n yhteydessä. Tällä tavoiteltaisiin sopivaa laajuutta siihen, että jo kandidaatintutkinnolla voisi siirtyä työelämään.

Monialaisuuden lisääminen kandidaatintutkinnossa ei ole aivan ongelmatonta. Liian monialaiset tutkinnot heikentävät oman tieteenalan tuntemusta: vaikka Tampere3:sta valmistuttaisiin laaja-alaisista pääaineista, on tieteenaloilla kuitenkin kohtalaisen vakiintuneet rajansa, joiden mukaan muun muassa tehtävät jaetaan. Sitä paitsi jo nyt kandidaatintutkintoon kuuluu reippaasti valinnaisia opintoja, joten kandidaatintutkinnot ovat jo nyt varsin laaja-alaisia.

Tutkinto-ohjelmien muuttaminen monialaisiksi syö myös opiskelijan valinnanvapautta. Tällä hetkellä valinnaisiin opintoihin saa itse sisällyttää, mitä haluaa. Jos tutkinto-ohjelmaan itsessään sisältyy opintoja monesta oppiaineesta, osa opiskelijoista joutuu ”turhaan” lukemaan sellaisiakin aineita, jotka eivät sovi omiin intresseihin. Samalla se on pois ajasta ja paneutumisesta siihen, mikä itseä kiinnostaisi. Vaikka monialaisella kandidaatintutkinnolla voisi siirtyä helpommin työelämään, tarkoittaisi se kirittävää maisterin tutkintoon jatkaville opiskelijoille.

Duaalimalli on opiskelijan ja tieteen etu

Yliopistot vastaavat perustutkimuksesta, kun taas ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta. Perustutkimuksen tekeminen vaatii oman tieteenalan hyvää teoreettista tuntemusta. Soveltavassa tutkimuksessa on nimensäkin mukaisesti kyse aiemman tiedon (yleensä perustutkimuksen tuottaman) soveltamisesta johonkin rajatumpaan tapaukseen, kuten vaikkapa jonkin yrityksen ja sen tuotteen kohdalla. Kaikki soveltava tutkimus ei toki ole kaupallisesti räätälöityä. Sekä perus- että soveltavaa tutkimusta tarvitaan. Jälkimmäisessä haasteena on toisinaan tieteen autonomisuudesta huolehtiminen.

Tulevasta ei voi tietää, mutta uskon, että duaalimallin purkaminen tarkoittaisi perustutkimuksen vähenemistä entisestään. Nykyisessä maisterintutkintoon tähtäävässä yliopistokoulutuksessa perustutkimus ja tutkijan professio ovat etualalla. Jos Tampereelle räätälöitäisiin uusi tutkintorakenne, olisi vaikea nähdä, että se nykyisenä aikana olisi yhtä tieteellinen. Tämä tarkoittaisi perustutkimuksen roimaa vähenemistä Tampereella. Jos valittavissa on maistereita kouluttavat yliopistot, amk:t ja välimallin Tampere, tieteellistä koulutusta ja tutkijan uraa tavoittelevat valitsisivat todennäköisimmin Turun tai Helsingin yliopiston.

Duaalimallin purkaminen vaatisi lainmuutoksen. En kannata sitä myöskään valtakunnallisesti. Suomalaisilla yliopistoilla on jo valmiiksi pienen kielialueen ja syrjäisen sijainnin takia haasteita kansainvälisessä kilpailussa yliopistojen kesken. Jos akateemista osaamista vähennetään tutkinnoista entisestään, se lisää haasteita perustutkimuksen suhteen.

Yliopistoihin ja amk:ihin hakeutuu erilaisia opiskelijoita. Välimalli ei palvelisi myöskään hakijoita. Yhdessä tutkintomallissa olisi todennäköisesti liikaa teoreettisuutta nyt amk:uun hakevalle ja liikaa käytännöllisyyttä tällä hetkellä yliopiston valitsevalle.

Lopuksi

Olen tyytyväinen siihen, että uusi rehtori haluaa toteuttaa Tampere3:n maltilla ja huolellisella suunnittelulla. Tamyn kannattaa olla prosessissa aktiivisesti mukana. Kun yleiskokous järjestettiin Tampere3:n ollessa vielä alullaan, pidettiin siellä ilahduttavan monta puheenvuoroa sivistyksen ja humanismin puolesta. Minusta tuolloin käyty keskustelu oli hyvä osoitus siitä, että myös opiskelijat arvostavat tieteentekoa ja yliopistojen roolia.

Näen Tampere3:n mahdollisuutena uusiin monitieteellisiin ja kiinnostaviin avauksiin sekä hyvänä mahdollisuutena opiskelijalle laajentaa omaa osaamistaan. Valinnanvapaudesta on kuitenkin pidettävä kiinni. Se toteutuu säilyttämällä edelleen omaan tieteenalaan perustuvat tutkinnot. Tampere3:n uudet mahdollisuudet tieteenteolle ja opiskelijoille pääsevät oikeuksiinsa vain siinä tapauksessa, että Tampereella on myös jatkossa uskottava sivistysyliopisto.

Aiemmat vaaliblogit:

Samalla puolella pöytää

Edunvalvonta jatkuu kampuksen ulkopuolella

Vaalikone (hae ehdokkaan nimellä: Hämäläinen, Ville)

Äänestä

 

Jaa:
Tagged With:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.