Syksyn kovin rutistus sote-lautakunnassa on takana, kun viime viikon kokouksessa käsiteltiin sekä talousarvio että sote-järjestämislain luonnoksen lausunto. Lautakunta äänesti myös kahdesta kiinteästi perusterveydenhuollon palvelutasoon liittyvästä asiasta.
Tarpeellisia henkilöstölisäyksiä
Talousarvion voi kokonaisuudessaan helposti lukea kunnan nettisivuilta, joten en nyt referoi sitä tässä.
Talousarvio sisälsi muutoksia joidenkin yksiköiden nimityksiin. Esimerkiksi kansanterveystyön sijaan käytetään jatkossa nimitystä terveyspalvelut. En huomannut kysyä, mikä muutoksen taustalla on, mutta uudetkin nimitykset kuvaavat hyvin toimintaa.
Terveyspalveluissa (ent. kansanterveystyö) on seuraavat henkilöstömuutokset: Sääksjärvelle lisätään kouluterveydenhoitaja oppilasmäärän kasvettua. Tämä on tarpeellinen ja kannatettava lisäys, sillä nuorten terveydestä, terveydenedistämisestä ja huomioinnista ei tule säästää sote-puolella.
Lisäksi terveyskeskussairaalaan lisätään kaksi laitoshuoltajaa ja kolme sairaanhoitajaa. Tämän myötä terveyskeskussairaalassa on käytössä 34 paikkaa. Olisi jokseenkin älytöntä pitää vasta saneerattua terveyskeskusta puolittaisella käytöllä. Sote-lautakunta on jo yhden kompromissin tehnyt, sillä paikkamäärä on pudotettu 34, vaikka mahdollisuus olisi 36 paikan käyttöönottoon.
On huomattavasti parempi ratkaisu kuntalaisten terveyden kannalta maksaa mieluummin sairaanhoitajille palkkaa kuin siirtoviivemaksua potilaista, joita ei pystytä hoitamaan. Kun kunnat vaativat PSHP:ltä pysymistä sovitussa tilauksessa, olisi kaksilla rattailla ajamista itse jättää potilaat erikoissairaanhoidon huolehdittaviksi ja pitää omaa terveyskeskussairaalaa hukkakäytöllä.
Hammashoidon nykyisten tilojen kelpaavuus ja uusien investoinnin hintavuus aiheuttavat jonkinlaisen pattitilanteen. Kun uudet hammashoidon tilat kuitenkin jossain vaiheessa saadaan, olisi hyvä tarkastella Järvenpään mallia, jota lautakunnalle esiteltiin keväällä.
Järvenpään mallissa hammashoitajat huolehtivat potilaan valmisteluista, tietojen kirjaamisesta ja asiakaspalvelullisista tehtävistä. Hammaslääkäri taas kiertää huoneesta toiseen tekemässä hammaslääkärin työpanosta vaativat tehtävät. Näin tarvitaan vähemmän hammaslääkäreitä ja heidän työaikansa on tehokasta.
Lautakunnan kysyessä tästä mallista, viranhaltija lupasi, että Järvenpään malli huomioidaan ja sen pohjalta kehitetään jonkinlainen Lempäälän malli, jossa potilas saa hoitoa ja lääkärin panos käytetään tehokkaasti. Jäämme odottamaan, millainen on Lempäälän malli.
Terveyspalveluissa tiukka kahden prosentin raami tulee turhankin helposti vastaan jo väestönkasvun ja henkilöstökulujen kasvaessa.
Kaksi äänestystä palvelutasosta
Lautakunta äänesti tänäkin vuonna Kuljun terveysaseman suluista kesällä neljän viikon ja joulun aikaan kahden viikon ajan.
Sulut helpottavat sijaisjärjestelyjä. Asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelun yhtä hyvin Lempäälän terveyskeskuksesta. Samalla nuo kuusi viikkoa vuodesta ovat valmiiksi hiljaisia ja vähemmän akuuttien vaivojen kanssa ei lääkäriin mielellään silloin tulla.
Lautakunnassa tämä vaikuttaa vuodesta toiseen olevan enemmän symbolinen kysymys – silti symbolista arvoa tärkeämpänä pitäisin taloudellisten resurssien ohjaamista sinne, missä on tarvetta.
Lautakunta kuitenkin äänesti tänä vuonna sulkuja vastaan. Sulkuja kannatti neljä ja vastusti viisi, yksi äänesti tyhjää ja yksi oli poissa. Itse äänestin viime vuoden tapaan sulkujen puolesta. Perustelin blogissa päätöstäni myös viime vuonna samantyyppisin sanankääntein.
Uusi päivystysasetus tulee muuttamaan Lempäälän terveyskeskuksen statusta päivystyksen suhteen. Vielä odotellaan asetuksen tulkintaa, mutta lautakunta äänesti jo nyt mahdollisista muutoksista päivystyksen suhteen.
Esittelijän ehdotuksessa puolikiireellisten tapausten päivystys olisi lopetettu aikaisemmin arki-iltoina ja sitä olisi rajoitettu viikonloppuisin aamusta ja illasta. Puolikiireellisiin tapauksiin lukeutuu muun muassa lapsen korvatulehdus, jos sen kanssa selviää myös seuraavaan aamuun.
On totta, että tässäkin on kyse jossain määrin myös symbolisesta arvosta. Kuitenkin iltapäivystys on yksi kipeimmin tarvittavia ja tuntuvimpia palveluita – etenkin pienimpien kuntalaisten kannalta.
Lautakunta äänestikin päivystyksen nykyisellään pitämisen puolesta 3-7, yksi poissa.
Lastensuojelussa kehitetty työmalleja
Yksi merkittävä muutos aiempiin vuosiin on se, että talousarviossa 2015 ei enää ole päivähoitoa. Vuoden 2014 päivähoito on ollut ylijäämäistä, joten tämän vuoden muutostalousarviossa sieltä saatiin siirrettyä rahaa alijäämäisille momenteille.
Kun kuntaan muuttaa joka vuosi lisää erityisesti lapsiperheitä, on selvää, että perhetyössä riittää tekemistä. Perhetyössä ollaan oltu etenkin lastensuojelutarpeen selvityksissä ongelmissa, eikä lain määräaika ole riittänyt. Nyt kuitenkin LaSSe-ohjelma ja uusi lasten ja nuorten asioita hoitava LANA-työryhmä ovat alkaneet tuottaa tulosta, ja määräaikaan pystytään vastaamaan paremmin.
Lempäälässä on kehitetty hyvin ennalta ehkäisevää nuorisotyötä ja matalan kynnyksen apua perheille. Päivähoidon siirtyessä sivistystoimeen jäävät perhetuvat edelleen soten vastuulle. Toivottavasti hallinnonrajat ylittävä yhteistyö muuttuu sanoista teoiksi. Tärkein huolenaihe päivähoidon siirtymisessä sivistystoimeen onkin siinä, muistetaanko kasvatuksen ohella hoiva ja perheiden tuki.
Sote-uudistuksella hyvät tavoitteet mutta toteutus ontuu
Uusimman sote-lakiluonnoksen pääpiirteistä olen kirjoittanut aiemmin mielipidekirjoituksessa Lempäälän-Vesilahden Sanomissa (15.10.), mutta tässä käsittelen muutamaa lausuntopyyntöön liittyvää yksityiskohtaa.
Yhtenä ongelmana lain luonnoksessa on se, että terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää jatkossakin kunnille. Kuitenkin jos järjestämis- ja tuottamisvastuu siirtyy isommille tahoille, yksittäisen kunnan ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi näyttää jäävän hyvinvointikertomuksen laatiminen. Tiedonkulkuun kiinnitettiin sote-johtajan tekemässä pohjakommentissakin huomiota, mutta mielestäni kyse on isommasta kysymyksestä kuin vain tiedonkulusta. Tälläkin hetkellä kunnan sisällä yhteistyössä hallinnonrajojen yli on kehittämistä. Miten mahtaisi toimia yhteistyö Lempäälän sivistystoimen ja Väli-Suomen sote-alueen kesken, kun täällä toteaisimme, että jossakin koulussa on tarvetta toiselle kouluterveydenhoitajalle?
Sote-lautakunta täydensi ehdotukseni perusteella kommenttia. Lopulliseksi kommentiksi tuli näin ollen:
”Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut liittyvät kiinteästi peruskunnan sivistystoimen, nuorisotoimen, liikuntapalvelujen ja teknisen toimen toimintaan. Lakiehdotuksesta ei selviä, miten peruskunnalla on jatkossa mahdollisuus saada riittävästi reaaliaikaisia tietoja palvelujen käytöstä ja hyvinvointitiedoista oman päätöksentekonsa tueksi. Peruskunnalla tulisi olla ja mahdollisuus saada näitä tietoja sekä järjestäjältä että tuottajalta.
Peruskuntien ja sote-alueen yhteistyöstä terveyden edistämisessä tulee olla laissa tarkemmat ja velvoittavat säädökset.”
Sote-alueen rahoitusmalliksi on ehdotettu kapitaatiomallia, jossa kunnan maksuosuus määriytyisi sairastavuuden ja iän mukaan painotetulla asukasluvulla. Rahoitusmalliin olisi kuitenkin hyvä saada taloudellisia kannustimia niille kunnille, jotka ovat onnistuneet vähentämään palveluiden tarvetta ennalta ehkäisevällä työllä.
Lopuksi teimme toisen lautakunnan jäsenen johdolla lisäyksen siitä, että lakiluonnoksen pohjana on tiedolla johtaminen, vaikka käytännössä kunnista kerätty tieto on yhteensopimatonta, mittarit ja tiedon laatu vaihtelevat. Ensin tulisikin kehittää sellaiset tietojärjestelmät, joilla saataisiin kerättyä yhteensopivaa tietoa kunnista.
Kaksi muuta huolenaihettani liittyvät rahoitukseen ja demokratiaan.
Monikanavainen rahoitusmalli jää seuraavan eduskunnan purettavaksi, sillä se ei vielä tähän hätään ehtinyt. Tällä hetkellä tapahtuu niin sanottua osaoptimointia, jossa kunta ja Kela viivästyttävät potilaan hoidon maksamista odottaessaan toisen osapuolen ottavan kopin. Epävarmaa kuitenkin on, että vaalien jälkeen meillä on hallitus, jolla on poliittista tahtoa purkaa monikanavainen rahoitusmalli. Sote-uudistus, jonka tarve on todella kipeä, on venynyt aivan kauden viime metreille. Käykö monikanavaisen rahoitusmallin purkamiselle ensi eduskuntakaudella yhtä huonosti? Jos sote-lain aikataulu pitää, eläisimme siis ensin kolme vuotta uuden järjestelmän mutta vanhan ja toimimattoman rahoituksen kanssa.
Tällä hetkellä lakiluonnoksessa sote-alueen hallinto järjestettäisiin kuntayhtymän mallilla. Kuntayhtymänä toteutetussa järjestäjätahossa olisivat toki edustettuna kuntien vaaleilla valitut valtuutetut. Kuitenkin koko Väli-Suomen kattavan sote-alueen kuntayhtymän valtuustoon nousisi pienemmistä kunnista hyvin pieni edustus – jota määräisi vielä vaalien lopputulos.
Näen konkreettisena uhkana sen, että osaoptimointi voisi siirtyä sote-päättäjiin. Ei ole aivan ongelmatonta edustaa sekä jotakin arvopohjaa että omaa kuntaansa. Tällä hetkellä äänileikkuri (jos jonkin kunnan edustus uhkaa olla 50%) leikkaa ilmaa. Jos Väli-Suomen sote-alueessa on vaikkapa Tampere ja Lahti mukana, voidaanko määrärahojen, palvelun leikkausten, henkilöstösäästöjen tai muun yhteydessä nähdä kotiinpäin vetämistä – yhteisen edun ja pienten kuntien ehdoilla?
Sote-lautakunta teki aiheellisia huomioita. Kuitenkin myös Lempäälän kuntapäättäjiltä toivoisi enemmän rohkeutta tunnustaa tosiasiat. Sote-palveluita ei voi tarkastella kunkin kunnan omana asiana, vaan kansanterveystyön ja terveyserojen kannalta sote-rakenteita on tarkasteltava laajempana kokonaisuutena.
On valitettavan totta, että Lempäälän hyvät sote-palvelut juontuvat myös siitä, että Tampere kerää niin lastensuojelun asiakkaita kuin vähävaraisia, opiskelijoita ja työttömiä. Tämä on lopulta jokaisen vähänkin pitemmälle katsovan kuntapäättäjän otettava huomioon. Samalla toivoisi, ettei aiheellinen huoli terveyseroista kuohisi niin hyviä kuin huonoja käytänteitä. Lempäälässä on panostettu palveluiden laatuun ja riittävään määrään tekijöitä. Tästä voisi olla oppia isommissakin yksiköissä.
1 thought on “Sote-lautakunta teki kompromisseja tiukassa taloustilanteessa”