Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut, viranhaltijat sekä myös yleisö,

On ollut ilo nähdä, millä tavalla uusi kunnanjohtaja Heidi Rämö on tarttunut tehtäväänsä ja lähtenyt uudistamaan Lempäälän toimintakulttuuria.

Tulevina vuosina valtuustotasolla tarvitaan strategisuutta ja kokonaiskuvan hahmottamista. Itsehallintoalueet ja sote-uudistus ovat näistä ehkä selkein ja nopeiten eteen tuleva asia, jossa meillä on oltava punnittu ja hyvä Lempäälän näkemys.

Lempäälä on keskeisellä sijainnilla, mitä tulee Suomen Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-kasvukäytävään. Meidän on löydettävä keinot tehdä Lempäälästä niin asukkaita kuin yrityksiä houkutteleva kunta. Tässä työssä keskustan kehittäminen ja talouden saaminen sellaiseen tasapainoon, jossa pystymme kilpailemaan hyvillä ja laadukkailla palveluilla, on elinarvoisen tärkeää. Mikäli me emme kehitä toimintaamme, joku muu tekee sen ja vie meiltä yritykset ja asukkaat nenän edestä.

Jotta uudistus valtuustosta strategisempana toimijana onnistuu, vaaditaan suurta asennemuutosta niin valtuustoilta ja lautakunnilta. Jos valtuustossa edelleen näperrellään pikkuseikkojen parissa tai jos yksikin lautakunta jatkaa osaoptimoinnin tiellä, koko uudistus vesittyy.

Esimerkiksi muutamissa ryhmäpuheenvuoroissa otettiin kantaa tk-sairaalan tyhjänä olevien paikkojen myynnistä ulkopuolelle. Jos nyt tarkoitus on, että jatkossa lautakunnat päättävät käyttösuunnitelmassa keinoista talousarvion raamissa, olisi hyvä esimerkiksi tässä päätöksessä antaa valta ja vastuu asianomaiselle lautakunnalle ja substanssiosaamisen osalta viranhaltijoille.

Rämö puhui hyvin tiedolla johtamisesta. Kun lautakuntiin ja käyttötaloussuunnitelmavaiheeseen siirtyy enemmän valtaa ja vastuuta, tarvitaan lautakunnan jäseniltä sopivassa suhteessa arvovalintojen tekemistä ja asiantuntemusta. Jos lautakunnat eivät ota niille tarjottua valtaa ja vastuuta, jäävät arvovalinnat viranhaltijoiden kontolle. Luotan viranhaltijoihimme, mutta muistutan, että kuntalaisten mandaatilla olemme me, luottamustoimihenkilöt.

Eniten minua huolettaa tiedolla johtamisesta puhuttaessa se, miten lautakuntien ja toimialojen välillä tieto liikkuu tarpeeksi. Yksittäisissä lautakunnissa kysymyksiin vastaamassa ovat myös ne viranhaltijat, jotka päivittäin ovat kosketuksissa oman vastuualueensa arkipäivän työhön ja asiakkaisiin. Valtuustosalissa ei kuulla niin yksityiskohtaista ja monipuolista tietoa kuin lautakunnissa. Entä sitten miten lautakunnat osaavat ottaa toisten toimialojen tilanteen ja kokonaiskuvan huomioon, miten tieto saadaan muihinkin lautakuntiin asti?

Uskon, että askel strategisempaan valtuustotyöskentelyyn kannattaa ottaa.

Tämä vaatii kuitenkin luottamustoimihenkilöiden kouluttamista, yhteistä ideointia ja poliittista keskustelua yli toimiala- ja lautakuntarajojen. Tämä vaatii myös toimialojen viranhaltijoilta valmiutta perehdytykseen. Toivoisnkin, että jatkossa järjestettäisiin enemmän iltakouluja ja seminaareja.

Kunnanjohtajan sanat kuulostivat varsin tutuilta, kun hän valtuustoinfossa totesi, että aiemmin Lempäälässä on saatu tehdä kivoja päätöksiä. Muistan, kun itse kuntavaalien jälkeen aloitin sote-lautakunnan jäsenenä, kuinka kokoukset sujuivat positiivisissa merkeissä, puhuttiin siitä, miten meillä on laitettu rahat tekeviin käsiin ja tiukkojen äänestysten sijaan pystyttiin käymään keskustelua terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Tänä vuonna lautakunnassa on istuttu pitkää iltaa, murehdittu toimeentuloturvan kasvavia menoja, esitetty pitkin hampain kunnanhallitukselle lisätalousarvioita ja käyty tiukkoja äänestyksiä, joissa vastakkain ovat olleet kipeät ratkaisut heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten osalta ja epävarmat mutta silti – kieltämättä – tarpeelliset säästöt. Lautakunnassa on tänä syksynä käyty keskustelua niin asiakasmaksuista kuin päivystyksen ajoista.

Viimeisimpänä lautakunnassa keskusteltiin viime viikolla asiakasmaksuista, joista osaa päädyttiin nostamaan sekä indeksikorotuksen että hallituksen erikseen säätämän erilliskorotuksen verran. Tässä menimme mukaan maan hallituksen vaaralliseen peliin, jossa käydään köyhien ja kipeiden kukkarolla. Nähtäväksi ja toivottavaksi jää, ettei tämä Lempäälässä näy kasvavina terveyseroina. Kun ensi vuonna tehdään indeksikorotukset, tehdään ne näiden erilliskorotusten päälle – kyse on siis useampana vuotena sairastavia kuntalaisia kurittavasta korotuksesta.

Mutta kuten jo aiemmin on sanottu, talouden kannalta päätös oli järkevä. Päätös on jo tehty, mutta otin ne esiin tuoreena esimerkkinä siitä, että politiikka on aina arvovalintojen tekemistä.

Heidi Rämö puhui valtuuston strategisemmasta roolista. Minä nostaisin kuitenkin esiin yhden aspektin kaikkeen keskusteluun niin tässä salissa kuin lautakunnissa: arvokeskustelun.

Kun taloudellisesti haastavina aikoina tehdään politiikkaa, on se vääjäämättä niukkuuden jakamista. Tällöin meidän on mietittävä, keiltä kuntalaisilta mikäkin leikkaus tai palvelutason heikennys on pois. Kohdistuvatko ne tasaisesti? Kohdistuvatko ne oikeudenmukaisesti?

Tuleva kausi 2016 on kiistämättä vähän välivuosi. Totuttelemme uuteen tapaan laatia talousarvio. Lautakuntien talousarviot eivät ihan osuneet tehtävänantoon ja vielä valtuustoinfossa oli epäselvyyttä siitä, mistä tänään päätetään.

Joka tapauksessa suunta on hyvä ja perusteltu. On kuitenkin huomattava, että arvokeskustelua käydään niin valtuustossa kuin lautakunnissa. Emme puhu vain rahasta tai palveluista, vaan siitä, millainen kunta Lempäälä on sen kuntalaisille missäkin iässä ja elämäntilanteessa.