Oras Tynkkynen on kirjoittanut oppaan ei ihan pieneen tehtävään, nimittäin maailman pelastamiseen. Pieni maailmanpelastusopas on napakka yleisesitys maailman tilasta: ongelmista ja niiden ratkaisuista. Lopussa annetaan kymmenen vinkkiä siihen, miten huolen maailmasta voi muuttaa teoiksi.

pelastusopas kopio

Kun eteen ladotaan toista sataa sivua faktaa maailman ongelmista, on vaikea väittää vastaan. Heti alkuun Tynkkynen toteaa, että nykykulutuksemme vaatisi 1,5 maapalloa. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3,5 maapalloa.

Kirja onnistuu hyvällä tavalla hätkähdyttämään. Minua ainakin yllätti, että suomalainen syö 20 vuodessa yhden kokonaisen naudan, kymmenen sikaa ja 200 kanaa. On karua lukea, kuinka kolmannes maailman viljasta ja 90 prosenttia soijasta käytetään karjan ruokkimiseen. Ruualla ruokitaan siis ruokaa.

Tynkkysen maailmassa kaikki on suhteellista. Ja suhteutettavissa. Yhdysvallat on käynyt kovin konstein terrorismin kimppuun, mutta todellinen uhka näyttäisi tilastojen valossa mielikuvia pienemmältä. ”Syyskuun yhdennentoista jälkeen Yhdysvalloissa oli kuollut terrori-iskuissa 11 ihmistä ennen Bostonin maratonille tehtyä hyökkäystä. Vertailun vuoksi maassa hukkuu kylpyammeisiin ja tukehtuu omaan oksennukseensa kumpaankin noin 300 ihmistä joka vuosi.”

2013-05-25 15.20.10 kopioPieni maailmanpelastusopas ei jaa maailmaa kahtia, hyvinvoiviin ja huono-osaisiin. Siinä otetaan jokaisen ongelman ja ratkaisun kohdalla kantaa siihen, miten asiat ovat Suomessa. Mistä voimme olla kiitollisia, mihin pitää panostaa? Tynkkynen tunnistaa pienen ihmisen myös kotimaassa. Maailmaa ja ihmiselämiä on pelastettavana Suomessakin.

Esimerkiksi köyhyydestä Tynkkynen kirjoittaa koskettavalla tavalla ja hyvin tarkkanäköisesti.

”Vakavat lapset kaupittelevat Istanbulin kaduilla tavaroita pienen liinan päällä. Ystäväni iloitsee pääsevänsä ostamaa hernekeittoa, mutta toimeentulotuki viivästyy sosiaalitoimiston hitauden takia. Ryömin sisään rojusta rakennettuun kotiin newdelhiläisessä slummissa ostoskeskuksen vieressä. Äitini itkee keittiön pöydän ääressä, koska ei ole varaa maksaa erääntyviä laskuja.

Köyhyydellä on monet kasvot. Sen voi ymmärtää niukkuudeksi, jonka takia arjen perustarpeiden – ruuan, suojan, terveyden, koulutuksen – tyydyttäminen käy mahdottomaksi. Köyhyys on samalla osattomuutta ja haavoittuvuutta erilaisille riskeille.”

”Niin kuin usein todellisuus on hieman monimutkaisempi.” Kymmeneen esitettyyn ongelmaan ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Tynkkynen ei moralisoi eikä syyllistä. Kirjan sävy on kannustava. Suuria ongelmia tarkastellaan pienten ihmisten näkökulmasta, ote on humaani. Kun kerrotaan maailman olevan rauhanomaisempi paikka kuin koskaan ennen, tarkoituksena ei ole vähätellä sotia ja konflikteja, vaan tarjota toivoa.

Kirja on helposti lähestyttävä. Käytettyjä käsitteitä avataan, syitä ja seurauksia selitetään hyvin. Ei tarvitse olla insinööri, taloustieteilijä tai vihreän liikkeen jäsen ymmärtääkseen, mistä on kyse.

Kyse ei ole vain numeroista, hiilidioksiditonneista ja suurvalloista – kyse on siitä, mitä jätämme jälkipolville. Yksi koskettavimpia kohtia kirjassa oli luvun ”Ilmastokriisi” alakohta ”Hyvästi korallit”.

Vastuuton ihminen on uhka suoranaisille luonnon ihmeille.

Pieni maailmanpelastusopas tempaisee mukaansa – jo ongelmista kertovan osan aikana. Tynkkysen tyyli, iskevät otsikot ja kekseliäs kieli tekevät teoksesta hyvin miellyttävän lukea. Kirja pitää otteessaan. Se kestää toisenkin lukukerran – ehkä jopa vaatii sitä.

Kirjasta ei puutu perspektiiviä. Verotus – vihreiden mieliaihe – saa erittäin toimivan aloituksen, kun Tynkkynen kertoo Pietari Suuren 1600-luvun Venäjällä keränneen partaveroa, koska parta sai venäläismiehet näyttämään takapajuisilta.

Paljon jää varmasti sanomatta. Silti esimerkiksi kansainvälistä yhteistyötä on käsitelty kattavasti mutta tiiviisti. Järjestöhistoriikin sijaan Tynkkynen käy läpi syitä, miksi kansainvälinen yhteistyö on ollut tehotonta.

Tynkkynen tarjoaa yhdeksi ratkaisuksi tutkimusta ja kehitystä. Suomessa riittää rahoitusta, mutta etenkin kansainvälistymisessä laahaamme muita jäljessä. Siksi esimerkiksi viime kuukausien puheet lukukausimaksuista ulkomaalaisille ovat huolestuttavaa kuultavaa. Haluammeko estää kansainvälisiä, halukkaita osaajia jakamasta osaamistaan kanssamme?

Kirjaa varten Tynkkynen on käyttänyt laajaa lähdeaineistoa. Kutakin lukua kohti on listattu tärkeimpiä lähteitä, polun aluiksi asiasta kiinnostuneille. Itsekin löysin heti muutaman teoksen ja tekijän, joihin tutustua paremmin. Kirjan nettisivuilta löytyy 51 sivua lähteitä, jaoteltuina tarkasti kunkin luvun alaotsikoiden mukaan.

Lähdeviitteitä jäin kaipaamaan paikoittain, mutta kattava lähdeluettelo verkossa korvaa sen hyvin.

Kirjassa on myös hyviä lisätietoa tarjoavia laatikoita, joissa on paneuduttu hetkeksi tarkemmin rajatumpaan aiheeseen. Ne rytmittävät tekstiä sopivasti. Mukana on myös havainnollistavia kaavioita, joita olisi mieluusti nähnyt enemmänkin.

Jo ensimmäisten sadan sivun jälkeen aloin ajatella, miten tämän kirjan onnistuisi ujuttamaan esimerkiksi lukion yhteiskuntaopin kurssille. Kun kysyin kirjoittajalta itseltään, miten teos saisi näkyvyyttä, hän kehotti keskustelemaan ihmisten kanssa ja myös vinkkaamaan kirjan lukemista.

Ainakin omassa elämässäni päätin aloittaa maailmanpelastamisen. Ensi syksystä alkaen ajattelin syödä kahdesti viikossa kasvisruokaa yliopistolla aterioidessani. Päätin vähentää alkoholinkulutusta näin alkuun kesällä yhteen tai kahteen annokseen per viikko. Alkoholi ei ole enää niin nautinnollista, kun lukee puolentoista promillen humalan nostavan väkivaltaisen tai tapaturmaisen kuoleman riskin 45-kertaiseksi verrattuna selvänä olemiseen.

Tavallaan kirjan arvo punnitaankin siinä, miten se näkyy ihmisten arjessa. Tynkkysen antamat kymmenen vinkkiä ovat toteuttamiskelpoisia ja sopivat eri ihmisille ja elämäntilanteisiin. Toki paljon on kiinni päätöksissä Suomessa ja kansainvälisesti. Omaa osaamistaan ja maailmanpelastamistahtoaan voi tarjota siinäkin avuksi lähtemällä politiikkaan mukaan.

Pieni maailmanpelastusopas
Oras Tynkkynen
Kustantaja: Into
Ilmestynyt: toukokuu 2013

Pieni maailmanpelastusopas Into-kustannuksen sivuilla
Pieni maailmanpelastusopas Facebookissa

Jaa:
Tagged With:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *