Vaikka kuinka monta määritelmää sille, millainen on Eurooppa, puheita Suomen edusta ja epäselvyyttä siitä, kenen joukoissa kunkin puolueen meppi lopulta seisoo. Eurovaaleissa on vaikea saada selvyyttä siitä, mitä äänestäessään tulee tukeneeksi. Meppien toiminnasta on saatavilla tietoa, jos vain viitsii etsiä. Kuitenkin EU-kieli on hankalaa, päätöksiin vaikuttavat monet tekijät ja media uutisoi vain hassuista direktiiveistä.

Mikäli istuvaa meppiä harkitsee äänestävänsä, kannattaa tutustua vaalilupausten sijaan siihen, mitä meppi on kautensa aikana tehnyt. Tai lukea tämä kirjoitus.

Tarkoitukseni on osoittaa, miten meppien äänestystulokset ja puheet vaalien alla eivät aina käy yksiin. Istuva meppi ei takaa äänestäjän oikeusturvaa. Pääasiallisena lähteenä meppien touhujen tarkastelulle olen käyttänyt Euroopan vihreiden ylläpitämää Miten meppi äänesti? –sivustoa.

Kieroa politiikkaa ilmaston varjolla

Kokoomuksen meppi Eija-Riitta Korhola (kok./EPP) suorastaan työkseen ajaa kaksilla rattailla. Hän on vaaleissa ilmaston puolesta ja parlamentissa sitä vastaan. Korhola äänesti EU:n sitovia ilmastotavoitteita vastaan (40% päästövähennys, 30% uusiutuva energia ja 40% energiatehokkuus sitovina), hiilidioksidin päästökaupan tiukennusta vastaan ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vastaan.

Korholan ilmastopolitiikka on kierompaa kuin korkkiruuvi. Näissä vaaleissa hän on vedonnut päästökaupan tehottomuuteen ja liian suuriin päästötavoitteisiin.

Ilmastoasioiden asiantuntija ja vihreiden eurovaaliehdokas Oras Tynkkynen on kirjoittanut blogissaan päästötavoitteista. Ajallisesti olemme pulassa – jos tavoitteena on pelastaa maailma. Nykyvauhdilla jätämme jälkipolville mahdottoman tehtävän. Tähän nähden Korholan ajatus päästötavoitteiden madaltamisesta on järjetön.

Tynkkynen muistuttaa myös siitä, että EU:n on oltava uskottava ja tavoitteellinen: ”Jos Eurooppa haluaa muun maailman ilmastotalkoisiin, sen pitää osoittaa olevansa tosissaan. EU:n ilmastopolitiikan ryhdistämisessä keväällä valittavalla europarlamentilla on ratkaiseva rooli.”

Toki Korhola kannattaa uusiutuvia ja on liputtanut biomassan puolesta. Kenties jälkimmäisestä syystä hän äänestikin sitä vastaan, että ruuan ja rehun käytölle raaka-aineena biopolttoaineissa asetettaisiin kuuden prosentin yläraja. Yhtä epäloogisesti Korhola äänesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden ottamista ilmastotavoitteisiin 2030 vastaan.

Korholan uusin idea on globaali ilmastosopimus. Helvetti jäätyy ja napajäätikkö ehtii sulaa ennen kuin Korholan haavekuva toteutuu. Sillä välin voikin ulkoistaa paitsi ongelmat myös ratkaisut muille.

Mepit tupakanviljelijöiden asialla

Aika yleinen vaalitenttikysymys on, kenen asialla suomalaiset mepit ovat. Parlamenttiryhmä, oma maa ja ideologiset seikat toki vaikuttavat. On syytä muistaa, että Suomen mepit ovat kuitenkin suomalaisten mandaatilla parlamentissa.

Maatalouspolitiikassa tämä tosin ei kaikkien kohdalla näy. Budjetin 2011 yhteydessä äänestettiin siitä, poistetaanko mahdollisuus käyttää lihatuotannon tukia taisteluhärkien kasvatukseen. Nyt ehdolla olevista mepeistä tätä vastaan äänestivät Essayah, Korhola, Repo ja Pietikäinen. Jopa Timo Soini meppinä oli tuen lopettamisen puolesta.

Toinen vastaava äänestys käytiin tupakanviljelyn maataloustuista vuoden 2014 budjetin yhteydessä. Essayah, Jaakonsaari, Jäätteenmäki, Korhola, Repo, Sarvamaa ja Torvalds halusivat jatkaa tupakanviljelyn tukemista.

Ruoka ja ALDE

”Lähiruoka on turvallisinta ruokaa.
 Ruuan alkuperä on merkittävä. Kuluttajilla on oikeus tietää mistä ruoka peräisin.
On turvattava, että voimme tulevaisuudessakin syödä puhdasta ja turvallista
kotimaista ruokaa. Elintarviketeollisuus luo työpaikkoja suomalaisille.”

Näin kuuluu Anneli Jäätteenmäen (kesk./ALDE) vaaliteema puhtaasta ruuasta. Kuitenkin hän äänesti sitä vastaan, että myrkyllisimmät torjunta-aineet kiellettäisiin lastenruuissa. Frédérique Riesin vihreiden ryhmän puolesta tekemän tarkistuksen perusteluissa todetaan: ”Imeväiset ja pikkulapset ovat erityisen herkkiä hormonaalisille haitta- aineille ja muille myrkyllisille aineille. Tällaisia kemikaaleja ei sen vuoksi saisi käyttää valmistusprosessissa.”

Tässä olisi ollut parlamentin paikka edistää niiden asiaa, jotka eivät itse voi vaikuttaa, mutta joiden elämään tällä on merkitystä. Muutosehdotus kuitenkin hylättiin.

Jäätteenmäki – kaikkien muiden ALDE:n suomalaismeppien tapaan – äänesti teuraseläinten kahdeksan tunnin kuljetusaikaa vastaan. Vihreiden ryhmästä vain kaksi äänesti esitystä vastaan ja kaksi tyhjää.

Jos Jäätteenmäki todella suosii lähiruokaa, hämmästyttää, että hän on kuitenkin äänestänyt suurimpien maataloustukien tilakohtaista 200 000 euron kattoa vastaan. Näin siis lähiruokaa voidaan ajaa kansallisissa vaaleissa, mutta parlamentissa mennään ALDE:n linjassa. Björn Wahlroosin perunapelloille ja manner-Euroopan suurtiloille asetettiin 300 000 tukieuron katto parlamentin enemmistön tuella.

Jäätteenmäen eduksi on sanottava, että hän on kuitenkin ollut alkuperämerkintöjen kannalla ja esimerkiksi ruuan polttamista autoissa vastaan. Jäätteenmäki elää suurin piirtein kuten opettaa. Samaa ei voi sanoa kaikista mepeistämme.

Ihmisoikeuksien – mutta vain joidenkin ihmisten ja joidenkin oikeuksien – puolesta

Oma tapauksensa ihmisoikeuksien ajamisessa on Sari Essayah (kd/EPP). Hän nimittäin julkisesti kertoo ajavansa juuri kristittyjen oikeuksia. On totta, että kristittyjä vainotaan maailmalla. Kuitenkin henkensä voi menettää myös seksuaalisen suuntautumisen tai mielipiteiden takia.

Ihmisoikeusteemaan ei oikein sovi, että Essayah äänesti parlamentissa sitä vastaan, että Schengen-maiden ulkorajoja valvovien rajavartioiden koulutuksessa kiinnitettäisiin huomiota ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Tätä vastaan äänestäneet Essayah ja Korhola jäivät vähemmistöön myös omassa EPP-ryhmässään.

Miten asevienti sopii ihmisoikeuksiin? Joskus parlamentin päätöslauselmia lukiessa voi vain hämmästellä, miten hyviä asioita jotkut suomalaismepeistä vastustavat. Essayah äänesti EU:n aseviennin tiukempaa valvontaa vastaan.

EPP oli toki suuren enemmistön voimin tiukennuksia vastaan. Sen sijaan ei liene yllätys, että vihreiden parlamenttiryhmä oli tiukemman valvonnan kannalla yksimielisesti. Lopulta tiukempi valvonta hyväksyttiin 17 äänen enemmistöllä. Kyse oli parlamentin mielipiteestä.

Asevienti on turvallisuuspoliittista omiin muroihin pissimistä. Kun EU-maat vievät aseita esimerkiksi Lähi-itään, hidastavat ne rauhanprosessia ja syövät EU:n uskottavuutta rauhan edistäjänä.

On jo sinällään häpeällistä, että EU-maat eivät ole avoimia aseviennin suhteen. Päätöslauselmassa todetaan: ”Vuonna 2010 vain 63 prosenttia EU:n jäsenvaltioista toimitti täydelliset tiedot aseviennistään. – – Maat, jotka ovat toistuvasti toimittaneet epätäydellisiä tietoja viennistään, kuuluvat sekä EU:n että maailman suurimpiin aseidenviejämaihin.”

Onko meppien äänestystuloksista kertominen ala-arvoista?

On hieman huvittavaa, että Essayah, joka on tehnyt kaikista mepeistä kolmanneksi eniten muutosesityksiä (yli 2 400), vastustaa sen julkistamista, kuka meppien tekemät muutosesitykset on kirjoittanut. Essayahin ahkeruus on arvostettavaa, mutta arvostettavaa olisi sekin, että mepit pelaisivat avoimin kortein. Miten paljon ja miten asennoituneiden lobbareiden kädenjälki muutosesityksissä näkyy?

Miten meppi äänesti? –sivusto on herättänyt keskustelua ja kuumentanut tunteita. Korhola nimitti sitä Twitterissä ”stalinistiseksi kikkailuksi”. Tälle väitteelle en keksi muuta syytä kuin Korholan huonon historiantuntemuksen.

Hiljattain tapasin Petri Sarvamaan (kok./EPP) Tampereella ja kysyin häneltä lobbarirekisteristä mukanani tulostettu lappu Miten meppi äänesti? –kuvasta. Eniten yllätti äkäinen vastaanotto.

Aluksi Sarvamaa ilmoitti, että toimi journalistina jo ennen kuin minä olin edes syntynyt. Tämän jälkeen hän haukkui koko nettisivua Satu Hassin masinoimaksi lokakampanjaksi. Meppien äänestystuloksista kertominen ei kuulemma edistä avoimuutta, vaan on ”aivan perseestä” – kuten ehdokkaan oma muotoilu kuului. Kampanjointiamme ja meppien äänestystulosten näyttämistä ehdokas Sarvamaa nimitti ala-arvoiseksi.

Kysyin tietysti, mitä Sarvamaa sitten tekisi 40% äänestysinnolle ja sille, ettei meppien touhuista saada tänne kotimaahan tietoa. En saanut vastausta. Puolustuksekseen meppi sanoi, että muillakin tavoin voi vaikuttaa kuin äänestämällä. Sitä en tiedä, miksei voi sekä vaikuttaa muilla tavoilla että äänestää arvojensa mukaan.

Sarvamaan mielestä lobbarirekisteri olisi turhaa byrokratiaa. Taustalla voi olla muukin kuin byrokratiapeikko eli pelko ajettujen intressien paljastumisesta. Lobbarirekisteristä näkisikin, kenen asiaa esimerkiksi Sarvamaa ja Korhola ajavat – koska Suomen tai maapallon etua he eivät aja.

Menin juttusille avoimen vihreänä. Ehkä perusäänestäjä olisi saanut maltillisemman ja vähemmän voimasanoja sisältävän vastauksen. Kysymykseni oli jossain määrin provosoiva, mutta uskoisin, että Sarvamaa meppinä on joutunut pahempaankin hiillostukseen. Ja ennen minun syntymääni journalistina toimiessaan kenties itsekin kysynyt haastavia kysymyksiä.

Ennen kuin ensimmäiset ehtivät syyttää minua lokakampanjoinnista huomautan, että olen vain huolissani siitä, miten äänestäjät saavat tietoa. Ei se ole viestinviejän syy, jos mepit toimivat epäjohdonmukaisesti. On tärkeää, että meppien äänestyskäyttäytymisestä kerrotaan kotimaahan. Se on äänestäjien oikeusturvaa. Jos vihreiden sivusto ei miellytä, voi perustaa oman. Tuloksethan eivät siitä muutu.

Yksi tapa vaikuttaa on näissä vaaleissa äänestää uutta ehdokasta – mutta sellaista ehdokasta, jonka tietää meppinä paneutuvan työhönsä kriittisyydellä.

Katso itse äänestystuloksia: mitenmeppiaanesti.fi

Tämä kirjoitus julkaistu myös US Puheenvuorossa