Pää umpijäässä, sydän haaleana ja näpit palaneina – Kurvisen keskilinja

Keskustan kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Antti Kurvinen ilmoittautuu maahanmuuttokeskustelun”jämäkkään keskilinjaan”, mutta kirjoitus on retoriikaltaan kuin suoraan Perussuomalaisten kynästä.

Kurvinen siteeraa tiedotteessaan itseään näin:

”Toisaalta suomalaiset punavihreät uskovat, että rajakontrollin ja maahanmuuton säätelyn lopettaminen loisi jonkun maanpäällisen onnelan. Punavihreät vaikuttajat haluaisivat ottaa Suomeen kaikki, jotka vain tänne jotenkuten pystyvät hankkiutumaan. On päivänselvää, että pienen maan kestokyvyllä on rajansa, linjaa Kurvinen.”

Tässä Kurvinen tulee toistaneeksi niin Suomi ensin -jengin ja Huhtasaaren, Riikka Slunga-Poutsalon kuin Timo Soinin puheenpartta punavihreistä, jotka kannattavat rajat auki -politiikkaa. Puhuessaan ”maanpäällisestä onnelasta” Kurvinen vetää vielä alt-rightilta ohi.

Tosiasiassa kukaan ei ole ensinnäkään sanonut mitään noista asioista, joita vastaan Kurvinen hyökkää. Toisekseen kukaan punavihreä ei myöskään ajattele noin. Kurvinen liittyy samaan huutokerhoon Perussuomalaisten puoluesihteerin kanssa: ei ole väliä, onko tarina totta vai ei, näin Kurvinen sen kokee.

Kurvinen yrittää samaa temppua, joka on viime aikoina ollut tuhoon tuomittu kokeneemmiltakin poliitikoilta: asettua ääripäiden väliin, tolkun ääneksi tai ”jämäkkään keskilinjaan”. Kun Kurvinen kuitenkin vetää kehään kanssaan olkinuken, eikä yhden yhtä todellista lausuntoa ”punavihreiltä”, jalot pyrkimykset keskilinjasta voi unohtaa. Sen sijaan todistamme jälleen yhtä keskustelunavausta niin ääripäistä kuin kuplistakin.

Varapuheenjohtaja muistuttaa keskustapuolueen sinänsä tolkun ihmiseen uppoavasta maahanmuuttopoliittisesta linjasta: ”pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä”. Kurvisen kirjoitus tosin tekee tähän linjaan pieniä mutta olennaisia muutoksia: pää pidetään ihan umpijäässä, sydän on korkeintaan haalea mutta näpit palavat helposti jos Kurvisen tiellä jatketaan.

Vaikka Kurvisen kimmoke kannanottoon on Perussuomalaisten todennäköisen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren rajut kannat, perusmaahanmuuttokriittisen retoriikan toistelu saa kritiikin kohdistumaan enemmänkin ihmisoikeuksien puolustajiin. Samalla herää epäilys, kosiskeleeko Kurvinen keskilinjallaan enemmän maahanmuuttokriittisiä vai ihmisoikeuksia puolustavia alkiolaisia?

Aiemmin Kurvinen nimittäin gallupeista hätääntyneenä julisti Keskustan, Perussuomalaisten ja Sinisen tulevaisuuden edustavan samaa, maaseudun puolustajista lähtevää liikettä. Yhdessä se voisi muodostaa suurimman puolueen 25,2 prosentin kannatuksella.

Painottaessaan yhteistä perintöä Kurvinen jättää huomioimatta sen, ettei tuossa vaiheessa (jos ei vieläkään) oikein kenelläkään ole tietoa siitä, mikä on Sinisen tulevaisuuden tai halla-aholaisten Perussuomalaisten näkemys maaseudusta. Tällä haavaa näyttää siltä, että molemmat puolueet ovat ottamassa agendakseen kurjistuvan keskiluokan puolustamisen – siis sen joukon, mistä eniten ääniä voisi olla luvassa.

Kurvisen kirjoituksen epämieluisuutta Keskustan sisällä luulisi lisäävän se, miten näyttävästi pääministeri Juha Sipilä (kesk) U-käännöksineen kaikkineen halusi tehdä pesäeroa Halla-ahoon juuri erilaisten arvojen takia. Kurvinen sen sijaan nostaa esiin yhteisen maaseututaustan – mutta myös Keskustan jakautumisen maahanmuuttopolitiikassa.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, hallitukseen kelvannut Uusi vaihtoehto / Sininen tulevaisuus ei halunnut mitään muutoksia hallitusohjelmaan. Ja kaiken kukkuraksi Sipilän hallituksen maahanmuuttolinjat on kirjoittanut Jussi Halla-aho, Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja, joka ei Sipilän hallitukseen arvoineen mahtunut.

Tässä valossa Kurvisen kädenojennus ensimmäisen gallupnotkahduksen jälkeen näyttää pahalta. Niin näyttää myös tiedote, jossa varapuheenjohtaja höpisee onnelasta, punavihreistä ja rajat auki -politiikasta.

Lähtemättä puhumaan ääripäistä ja tolkullisuudesta on selvää, että maahanmuutto ja suhtautuminen turvapaikanhakijoihin jakaa suomalaisia. Tämä on käynyt muun muassa selväksi viime aikoina julkaistuista asenne- ja mielipidemittauksista. Tässä Perussuomalaisten hallitustaival ja Sipilän hallituksen nuivalla siivellä teettämä maahanmuuttopoliittinen ohjelma saattavat hyvinkin olla olleet myötävaikuttamassa.

Erimielisyyttä on varmasti sen suhteen, ovatko pakkopalautukset ihmisoikeusloukkaus vai business as usual. Kurvista voi kiittää esimerkiksi siitä, että hän vaatii pakolaiskiintiön nostamista. Tämä on jo hyvä askel pääministeripuolueen varapuheenjohtajalta. Odotamme vielä tekoja.

Muilta osin tiedote on yhtä ympäripyöreä kuin on Kurvisen asennoituminen keskilinjaan onnistunut. Kurvinen muun muassa kirjoittaa:

”Keskilinjan maahanmuuttopolitiikan perustoja ovat inhimillisyys ja lain kunnioittaminen sekä maahanmuuton pitäminen hallittuna. – – Turvapaikanhakijoille kuuluu vahva oikeusturva valitusoikeuksineen, mutta kielteisen päätöksen saaneiden palautusten on oltava toimivia.”

Kurvisen kannattaisi ylevien sanojen sijaan tutustua siihen, miten hänen puolueensa johtaman hallituksen turvapaikkapolitiikassa on pielessä. Pakkopalautettavien lailliset oikeudet eivät toteudu. Valitusoikeus ei toteudu. Oikeusapu on epäasiallista ja epäammattimaista. Pakkopalautukset eivät toimi: UNHCR, Afganistanin hallitus ja Human Rights Watch kehottavat keskeyttämään ne. Puhumattakaan lukuisista epäasiallisesti hoidetuista palautuksista.

Kurvinen mainitsee juuri samat asiat, joista hänen läpsimänsä punavihreät ovat huolissaan. Valitsemalla kuitenkin sävyn, jossa laillisuutta ja toimivuutta tarkastellaan Suomi ensin -jengin näkökulmasta (puhumattakaan ”hallittuna pitämisestä”), Kurvinen valitsee puolensa ja se on rasistien ja muiden maahanmuuttokriittisten puoli.

Jämäkkää keskilinjan maahanmuuttopolitiikkaa olisi asettua jämäkästi ihmisoikeuksien puolelle. Ne ovat vähimmäisvaatimus, johon kunkin sivistysvaltion on kyettävä. Enemmän kuin Keskustan kannatuksesta tai kuvitelluista punavihreistä Kurvisen kannattaisi olla huolissaan siitä, ettei pakkopalautuksista kirjoiteta yhtenä Suomen historian häpeän hetkenä muutaman vuosikymmenen kuluttua.